Juuri kun eilen kirjoitin, että Narvin geenitestitulokset tullevat lähiviikkoina, niin ne tulivatkin jo heti tänään! Narvin MyDogDNA-profiili:stahan löytyikin kaikkea mielenkiintoista tutkailtavaa! Tärkeimpänä ja odotetuimpana saimme onneksi tiedon, että Narvi ei ole aikuisiän kuurouden suhteen homotsygootti vaan ainoastaan kantaja. CEA:ta ei Narvilta testattu, mutta vanhempien perusteella Narvi on siinäkin korkeintaan kantaja. Kaiken muun osalta Narvi onkin terve/normaali juuri niin kuin pitääkin. ♥
Kiitos Merille poitsun terveyden monipuolisesta tutkituttamisesta! Kaikki testitulokset löytyvät Narvin profiilista, mutta yleisimmät bordercollieilla ilmoitettujen sairauksien ja lääkeaineyliherkkyyksien tulokset ovat tässä:
Nyt on ollut niin pitkä päivitystauko, että tuleekin roppakaupalla tuloksia. Kolmivuotiaat A-pentusemme ovat viime aikoina tahkonneet upeita tuloksia niin agilityssä kuin tokossa! Olenkin Facebookin puolella kirjoitellut, miten ihanaa on nähdä näiden lapsikoirien ja omistajiensa kokevan onnistumisen ja yhteistyön hetkiä. On aivan sama, mitä tuloslappu sanoo, mutta se läikähdyttää sydäntä, kun omistajat ovat äimänä yhteistyön ja onnistumisen kokemuksista ja sen tuomista iloisista tulosylläreistä! ♥ Onnea kaikille!
Pennuista Passo (Minoon sitte aiva maharotoon) nousi ensin joulukuussa agilityssä kakkosluokkaan ja teki sitten jo heti nousupäivänä kakkosissakin ensimmäisen voittonollansa! Parin nollatulokset on päivitetty myös Passon omille sivuille. Sieltä on nähtävissä, että suoritusnopeus on ollut joka kerran 5 m/s huitteilla. Hyvää tahtia siis on paineltu!
Vilu (Minoon sitte aiva päässilimäänen) puolestaan kävi kisailemassa pitkän tauon jälkeen agilityn ykkösluokasta ja voitti yhden radan vitostuloksella! Parin meno on varsin sujuvaa, ja nollat ovat enää hyyyyyvin pienestä kiinni!
Tokopuolella Narvi (Minoon sitte aiva täyrellinen) kävi ensin hakemassa pari harjoitusykköstulosta tokon möllikokeista ja viime viikonloppuna sitten ensimmäisen virallisen alokasluokan ykköstuloksensa kunniapalkinnolla ja vieläpä kolmossijalla! Pisteitä kertyi huimat 192,5/200, ja tähän ykköstulokseen mahtui hienot kuusi kymppiä! Ja mikäli oikein ymmärsin, niin lisää koekäyntejä on kiikarissa... :) Lisäksi Narvi on ehtinyt päivitystauon aikana käydä tekemässä puhtaan radan elämänsä ensimmäisissä agimölleissä ja sijoittui siellä toiseksi. Narvilta on myös otettu MyDogDNA-geenitestit ja odotamme tuloksia saapuvaksi lähiviikkoina. :)
Hippakin (Minoon sitte aiva nirvanas) kävi syksyllä ekoissa agilityn möllikisoissaan. Nyt Hippa toipuu kuitenkin sterilisaatiosta, jonka myötä sen valeraskaudet sun muut hormonihuuruilut jäisivät toivottavasti vähemmälle!
Kika (Minoon sitte aiva omalaatuunen) taas oli minulla joulukuussa pari viikkoa hoidossa ja oli aivan älyttömän ihana tapaus! En ollut nähnyt Kikaa näin aikuisena kovinkaan paljon, ja minulle oli aivan yllätys, että pennuista löytyi moinen Chhainan kopio. Neiti kilpaa äitinsä kanssa lölli kainalossa ja vaati läheisyyttä ja rapsuja, ja kaikki ilmeet ja eleet olivat ihan identtiset! Oli aivan ihana nähdä laikkulikkaa pitkästä aikaa!
Omaan laumaan ei kuulu kovin ihmeellisiä. Arjesta poikkeavina uutisina voisin toki mainita, että Purna-sheltti pääsi Suomen Agilityliiton TopTeamiin 2020 ja leireili viime viikonloppuna ekat leirinsä varsin mallikkaasti! Lisäksi Purnaltakin on otettu MyDogDNA-testit, joiden tulokset tullevat tässä viimeistään ensi kuun aikana. Mukavaa alkanutta harrastusvuotta kaikille!
Narvi-uutisia! Narvi (Minoon sitte aiva täyrellinen) kävi hakemassa nyt 2,5-vuotiaana myös spondyloosilausunnon selästä. Sehän oli hienosti puhdas SP0 sekin. Hienoa ja kiitos!
Lisäksi huhtikuun lopulla Narvi kävi myös MH-luonnekuvauksessa, mutta testi päättyi valitettavasti hieman yllättäen keskeytykseen. Pelottelut menivät Narville läpi turhankin hyvin. Alussa videolla näkyi tuttu ilopilleri Narvi, mutta ensimmäinen pieni lukkoon meno alkoi oikeastaan etäleikissä, kun leikkijälle jouduttiin toistamaan ohjeita ja tämä hieman ähkäisi hoksatessaan, että olisi jo pitänyt seisahtua. Tämän (ähkäisyn tai seisahtumisen) jälkeen molemmilla kerroilla leikkijän seisahduttua Narvi oli epäluuloisen näköinen, varovaisempi ja lopulta lähti pois leikkijän luota pälyillen.
Reaktiot haalariin tai räminälaitteeseen olivat selkeitä pelästymisiä, väistöjä ja pakenemisia, ja koska Narvia ei saatu enää houkuteltua tsekkaamaan pelotteluja, testi jätettiin siis kesken. Täysin paniikissa Narvi ei ollut, mutta se jäi pelokkaana jolkottelemaan ja ehkä rauhoittelemaankin itseään etäämmälle.
Muun muassa ampumiset jäivät siis arvoitukseksi, mutta omistajan mukaan ainakaan aiempien koirakkojen suoritusten aikana Narvi ei niihin reagoinut. Narvi oli kyllä pentunakin varovaisimmasta päästä, mistä tiedettiin kertoa jo luovutuksen hetkellä. Siitä on onneksi hyvän sosiaalistamisen myötä kasvanut arjessa toimiva ja helppo, ja testituloksesta huolimatta Narvi on omistajansa mukaan yleensä nopeasti palautuva koira. Omistajan mukaan juuri testissä käytettävä houkuttelu on aina ollut Narvista epäilyttävintä, minkä vuoksi omistaja ei sitä koskaan muutoin harrasta. Arjessa Narvi siis menee edellä tutkimaan tai on tutkimatta, jatkaa joka tapauksessa matkaa ja nollaa tilanteet nopeasti. Toisaalta testissäkin esimerkiksi laskettu haalari oli Narvista ihan OK tutkittava, mikä voi tukea sitä omistajan havaintoa, että arjessa Narvi palautuu heti, kun tilanne on ohi.
Onneksi testinkään jälkeen reagointeja ei ole siirtynyt tavallisen arjen puolelle, ja heti testin jälkeen testialueellakin Narvi oli ollut ihan oma itsensä ja leikkinyt vielä auton luona omistajansa kanssa. Hyvä nollaus sekin, kun tilanne oli ohi. Mitään traumoja ei siis jäänyt, mikä lienee tärkeintä! Harmi silti, ettei testiä saatu vietyä loppuun saakka. Jää nähtäväksi, kokeileeko pari vielä joskus myöhemmin uudelleen. Video ja pisteet löytyvät alta.
1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 (Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.)
1b KONTAKTI Yhteistyö 4 (Lähtee mukaan halukkaasti. Kiinnostuu testinjohtajasta.)
1c KONTAKTI Käsittely 4 (Hyväksyy ja vastaa kontaktilla.)
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 3-5*.
2a LEIKKI 1 Leikkihalu 3 (Aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii.)
2b LEIKKI 1 Tarttuminen 3 (Tarttuu viiveellä tai etuhampailla.)
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 3 (Tarttuu, vetää vastaan mutta päästää ja tarttuu uudestaan.)
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 2-5*.
3a TAKAA-AJO 1. kerta 1 (Ei aloita.)
3b TARTTUMINEN 1. kerta 1 (Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään.)
3a TAKAA-AJO 2. kerta 1 (Ei aloita.)
3b TARTTUMINEN 2. kerta 1 (Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään.)
4 AKTIVITEETTITASO 4 (Tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen.)
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 3-4*.
5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 2 (Kontrolloi, esiintyy taukoja.)
A-pentusemme ovat jo huimat 2,5 vuotta vanhoja! Sopivasti maaliskuun lopulla pidimme muutaman tunnin agility- ja tokotapaamisen ihan vain päiväkseltään, ja saimme siellä sitten mustista pennuista tuoreet kuvatkin. Muuten uutta kerrottavaa ei juuri ole, paitsi että Narvi pääsee nyt huhtikuun lopulla MH-luonnekuvaukseen, josta sitten kirjoittelen lisää myöhemmin. Lopuksi on kuitenkin vielä pakko jakaa oheinen video. Olen nimittäin saanut Hipalta ja omistajaltaan Siniltä tällaisia ihanan talvisia vetolenkkiklippejä aina silloin tällöin, ja täytyy kyllä sanoa, että hienot ovat vetomaastot Hipalla ja "isosiskollaan" Etalla!
Hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt tulee kerralla enemmänkin kuulumisia, kun pari kasvattia on avannut virallisen agilityuransa hyppyradoilla ja lisäksi ollaan ehditty tapaamaan vähän eri kokoonpanoilla kahteenkin otteeseen loppuvuodesta. Koska tokoilijoita on meidän pentusissa aika vähän, varsinaisiin pentumiitteihin ei olla koskaan saatu tokokoulutuksia järkättyä. Niinpä helpompi oli ottaa vain parituntinen yksäri marraskuun lopulla pienellä porukalla, tällä kertaa Anu Rikkilältä. Chhainan pennuista mukana olivat pojat Passo ja Narvi, ja itse osallistuin puoliksi Chhainan ja Purnan kanssa. Alla vähän poikien tokoiluja videolla. :) Kuulumiset jatkuvat videoiden jälkeen!
Joulukuun puolivälissä meillä olikin sitten nopeasti taas uusi tapaaminen, nyt koko porukan kesken. Vietimme kotihallimme ATT:n upeissa puitteissa mukavat kuusi tuntia agilityn, radanlukuteorian ja nose workin alkeiden parissa. Itse vedin kaksi ensimmäistä, ja Narvin omistaja Meri opasti meitä ystävällisesti nosessa. Ihka ensimmäistä kertaa olimme aivan koko tiimi – kaikki kasvatit ja kaikki omistajat – koolla yhtä aikaa. Jo viime syksynä saimme kaikki koirat paikalle, mutta nyt tosiaan sattui parempi tuuri ihmistenkin suhteen. Tällä porukalla aika kuluu kuin iltamissa!
Koska lapsoset täyttivät syyskuussa kaksi vuotta, yksi ohjelmanumero oli tietysti virallisten potrettien ottaminen. Joka kerta saa kyllä nauraen ihmetellä sitä, miten tässä sakissa helpoiten vierekkäin saa urokset (ryhmäkuvassa vasemmalla). Ne ovat niin paita ja peppu, että jos niiden välille joskus jotakin rähinää tulisi, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti pielessä. Ihanat pojat!
Lopuksi vielä kerrottakoon, että kaksi pennuista – Vilu ja Passo – ovat korkanneet kisauransa hyppyradoilla. Vilulle (Aiva päässilimäänen) ei ole vielä parilla ensimmäisellä yrittämällä tullut tulosta, vaikka ei se paljosta ole kiinni jäänyt! Sen sijaan nyt loppiaisviikonloppuna Passo (Aiva maharotoon) sai jo ensimmäisen hyppynollansa heti ensimmäisellä yrittämällä ja sijoittui toiseksi. Onnea onnea! Rata oli upeaa katseltavaa! :)
Näin on saatu vuosi 2019 pyörimään ja kuulumiset ajan tasalle. Toivottavasti se tuo kaikille tullessaan ikimuistoisia hetkiä oman rakkaan koiran kanssa! Seuraavaa kunnon tapaamista saa varmaan taas odotella, kun allekirjoittanut viettää tämän vuoden pitkälti gradunteon parissa.
Ensimmäiset ja ainokaiset pentumme täyttivät 15.9. kaksi vuotta! Ajattelinkin tehdä nyt vähän yhteenvetoa pentueesta. Kaikista pennuista on kasvanut hurjan hienoja harrastuskavereita, ja varmaan vuoden sisään alkaa ensimmäisiä näkyä virallisissakin kisoissa ainakin agilityn puolella. Treeneissä kukaan pennuista ei ota painetta ohjaajasta tai useista toistoista missään tilanteessa, ja kaikista on ollut juuri niihin harrastuksiin kuin mihin niitä toivottiin. Lisäksi ne kaikki ovat olleet erittäin helppoja ja nopeasti oppivia harrastuksissaan, eivät mitään turhan koheltajia.
Reissukoirinakin kaikki ovat tainneet olla aika päteviä, ja ne osaavat myös hienosti hoitaa kainalokoiran virkaa kotisohvilla. Mielettömän ihanaa on myös se, miten meidän poijjaat Narvi ja Passo ovat olleet pikkupennusta teini-iän läpi aina tähän päiväänkin saakka kuin paita ja peppu! Ne telmivät tasaväkisesti ja leikkisästi vaikka kellon ympäri pentutapaamisissa, jos annettaisiin. Mistään urosmatseista ei ole tietoakaan! Ja kyllähän tässä taas on uutta tapaamista suunnitteilla... :) Arjessakin pennut ovat olleet pääosin mutkattomia, mutta valitettaviakin yllätyksiä on ilmennyt niin arkiluonteissa kuin luustoissakin.
Vasemmalla Passo, oikealla Chhaina lastensa Kikan, Narvin ja Passon kanssa
Niitä ikäviä yllätyksiä on ollut ensinnäkin se, että parilla pennulla esiintyy vahtihaukkua tai neutraalia äänistä ilmoittelua. Parilla pennulla on myös ollut pikkupentuna uusissa kodeissa ihmisten jännittämistä, joka on kylläkin jäänyt pentuaikaan, paitsi Hipalla. Hippa haukkuilee vähän sitä sun tätä edelleen, mutta ilmeisesti tämäkin on vähenemään päin vaikka tuskin koskaan kokonaan poistuukaan. Samoin Hippa on nyt viime aikoina alkanut kuulemma reagoimaan muutenkin ääniin, huolestuen tai peläten. Mitään tässä mainittuja luonteenpiirteitä en vanhemmista tunnista alkuunkaan ja ne ovat täysin kasvatusideaalieni vastaisia. Siksi pidän niitä täysinä yllätyksinä.
Pentujen luonteet ovat kehittyneet myös hieman epäloogisesti pentuaikaan ja -testeihin nähden. Jo pentuna varovaisella Narvilla nimittäin jännittely jäi sinne pikkupentuaikaan, kun taas pentuna rennoimmalla, pelottomalla ja räväkällä Hipalla haukkumiset ja jännittämiset alkoivat vasta uudessa kodissa, mutta siellä hyvin aikaisin. Minusta on jokseenkin selvää, että kun näitä ominaisuuksia on edes jossakin määrin esiintynyt useammalla kuin yhdellä pennulla, tosin hyvin eri asteisina, niin osansa täytyy olla perinnöllisyydellä, vaikkeivät vanhemmat tällaisia käytöksiä ilmennäkään. Lähdin ylipäätään koko pentuprojektiin juuri luonteen vuoksi, sillä en edelleenkään tiedä yhtä horjumatonta, tasapainoista ja arjessa helppoa mutta harrastuksissa suorastaan räjähtävän voimakasta koiraa kuin Chhaina on. Ja Chhaina on nimenomaan ollut helppo ja peloton jo pikkupennusta, eli se ei ole opetettu ominaisuus toisin kuin taas harrastusräväkkyys sillä on. Toisaalta Hipan osalta emme voi tietää sitäkään, missä määrin sen epäonni (pikkupentuna monet irtokoirakokemukset, pitkä sairasloma tärkeänä sosiaalistamisaikana sekä puolikuurous) vaikuttaa sen käytökseen.
Yllä Minoon sitte aiva täyrellinen, "Narvi", ja Minoon sitte aiva maharotoon, "Passo", alemmassa kuvassa Minoon sitte aiva omalaatuunen, "Kika"
Luustokuvaustulosten osalta taas uusimpana huomiona sieltä löytyy Kikan "virallisista" INCOC-olkalausunto (päinvastoin kuin kuvanneen lääkärin täysin terveiksi katsomista olista), joka tuli toisen olan osalta Anu Lappalaiselta takaisin tulkinnanvaraisena tai rajatapauksena minimaalisen painauman vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään mihinkään, koska Kika on jo EJ-rekisterissä eikä olka oireile tai tuskin koskaan tuleekaan oireilemaan. Lähinnä tämä on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että joku yhdenmukaisuus olkakuvien terveiksi katsomiseen olisi todella tarpeen.
On hirmu sääli, että tämä INCOC-palvelu ilmestyi vasta meidän kimppakuvien jälkeen, sillä silloin olkakuvat otettiin ilman tunniste-/puoleisuustietoja ja näin ollen ne eivät kelpaa palveluun lausuttaviksi. Jos kuitenkin jatkossa tulee mitään syytä muita pentuja kuvailla uudelleen, niin tulen suosittelemaan olkien uusintakuvausta ja silloin kaikilla "virallisilla" merkinnöillä, jotta niistäkin saadaan Lappalaisen lausunto. Lappalainen on kuitenkin meidän luustokuviemme aikaan katsonut epävirallisessa sähköpostikeskustelussa myös Hipan olat terveiksi, eli periaatteessa senkin olat on saman henkilön standardit käynyt läpi. Lopuksi mainittakoon vielä tämän terveysosion yhteydessä, että Narvilla on omistajan mukaan ollut herkähkö vatsa etenkin nuorempana. Onneksi kuulemma nykyään masu menee huomattavasti harvemmin sekaisin.
Minoon sitte aiva täyrellinen, "Narvi"
Olisivatko siinä tulleet tärkeimmät... Kokonaisuudessaan harrastus- ja kotikoirina porukka on kaikesta huolimatta ollut varsin kelpoa ja pidettyä omistajiensa joukossa. :) Haluan kuitenkin pitää kiinni rehellisyyden periaatteestani silloinkin, kun odotukset eivät ole kaikilta osin täyttyneet, sillä kaikki nämä ovat asioita, joita itse haluaisin tietää koiraa hankkiessani. Näiden jo tässä kerrottujen asioiden ja muualla suvuissa näiden pentujen syntymän jälkeen ilmenneiden terveysseikkojen vuoksi en nyt ainakaan pariin vuoteen aktiivisesti suunnittele jatkoa tälle linjalle. Aivan lopullisesti teen päätöksen vasta myöhemmin, kun on ehtinyt seurailla ja pohtia tilannetta pidempään. Toistaiseksi meillä ei siis ole minkäänlaisia pentusuunnitelmia eikä ihan pian uuttakaan BC-verta tulossa, kun laumaamme liittyi kesällä ihana pieni shetlanninlammaskoira Purna. :)
Kiireiselle keväälle en saanut järjestettyä yhtäkään pidempää miittiä, joten nyt ollaan sitten pari kertaa tavattu spontaanimpien kimppatreenien merkeissä. Nyt menneelle sunnuntaille ihan suunnittelimme kunnon tapaamisen tietäen kuitenkin, etteivät kaikki pääse paikalle, kun kyseessä oli vain päivämiitti ilman yökyläilyjä. Niinpä meitä oli treenaamassa pentueen pojat Helsingistä sekä Turun osasto eli Vilu omistajineen. Myös minä treenasin Chhaina-maman ja vähän Hoinankin kanssa. Varasimme kaksi tuntia agilitytreeneille ja tunnin tokoille sekä vielä viimeisen tunnin pienelle mentaaliluennolle hallin kerhotilassa. Pidempäänkin olisi voinut tiloja varata, kun jutellessa ja hengaillessa aika menee kuin iltamissa. Voisikin alkaa jo lanseerata sanonnasta uuden version, että aika kului kuin pentumiitissä! ♥ Eihän näihin merkintöihin voi kuin aina huokailla, miten ihania tyyppejä olen saanut elämääni – ystäviä ja niin mukavia koiria. Ottaisin vaikka joka kerralle itsellenikin treeniseuraksi näin ihanan rennon, hyväntuulisen ja hyvän yhteishengen omaavan treeniporukan. Onneksi suurimpana osana kerroista saammekin Ellan ja Vilun kanssa treenailla!
Pennut ovat kukin omanlaisiaan mutta kuitenkin tietyillä yhdistävillä tekijöillä. Vaikka vireessä ja vauhdissa kukin omistaja on vahvistanut toivomaansa ja niissä pennut eroavat, niin näistä pennuista paistaa sellainen hyväuskoinen elämänilo, eivätkä ne ota painetta ohjaajasta, toistoista, kiellosta karata etupalkalle tai siitä, jos suoritus keskeytyy ohjaus- tai ratavirheeseen. Kaikissa näen jotakin chhainamaista, joissakin enemmän tai vähemmän, mutta kaikissa sen verran, että tykkään niiden "treeniluonteesta" ihan hirveästi. Kun jotain opitaan, sitä ei juuri lähdetä kyseenalaistamaan. Kuten Chhaina, pennut ovat treenikavereina kilttejä ja tekevät juuri niin kuin sanotaan, ohjataan tai on opetettu. Jotakin asiaa saatetaan kokeilla jopa ensimmäistä kertaa, mutta jos ohjaaja on selkeä ja asia liippaa edes jotenkin jotakin aiemmin opittua, koira saattaa heti kerrasta tehdä sen kuin vanha konkari. Vielä uusintatoistoillakin se tekee sen yhtä varmasti nyt ja ensi viikolla.
En tietenkään tarkoita, ettäkö treenit olisivat pelkkiä onnistumisia, mutta iloinen, kiltti ja kuuliainen perusluonne tekee hommat helpoksi siinä vaiheessa, kun koira on kerran tajunnut, mitä siltä halutaan. Agilityssä tämä näkyy jo todella varhain siinä, että esteet lukitaan jos ne ohjataan kunnolla, irrotaan aina mutta vain kun siihen on lupa, eikä rimoja roiskita. Siksi sellainen yhteistyö, joka mielletään yleensä vasta varttuneemman koiran kanssa tekemiseksi, näyttäisi löytyvän ikään kuin luonnostaan jo varhain, melkein kun vain esteet opettaa.
Agilityjen jälkeen Narvi ja Passo sekä minä molempien koirieni kanssa teimme vielä tokoa. Passo kokeili ensimmäistä kertaa ohjatun noudon suuntia ja sai heti jutun juonesta kiinni. Lisäksi se sai tehdä taas pari ruutuun juoksua. Narvi puolestaan teki lyhyesti merkkiä ja eteenlähetystä. Tokohetki oli molemmilla kuitenkin lyhyt, lähinnä enää siinä vaiheessa osa jäähdyttelyä. Chhaina taas teki metalli- ja tavallista noutoa sekä ensimmäistä kertaa elämässään myös ohjattua noutoa kapuloilla aiempien vain namikipoilla suuntien treenaamisen sijaan. Hoina sai lopuksi tehdä yhden ruutuun juoksun ja sinne seisomaan jäämisen sekä merkin kiertoa erikseen ja ohjattuun noutoon yhdistettynä. Alla vielä Narvin, Passon ja Vilun treenivideot sunnuntailta, pätkä eräistä Narvin viikkotreeneistä sekä viimeviikkoinen klippi Hipan omatoimitreeneistä Pohjois-Savosta.
Meri ja Narvi tulivat viikko sitten tiistaina päiväreissulle tänne Turkuun, ja tottahan sitä oli sitten yhdessä äiti Chhainan ja siskokoira Vilun ja Ellan kanssa mentävä treenailemaankin. Ensimmäinen kierros tehtiin agilityä ja toinen tokoa. Narvikin on tosiaan viime aikoina aloitellut ihan säännöllistä alkeisagilityä, joten nyt ovat sitten kaikki pennut enemmän tai vähemmän agilitykoiria. Minua henkilökohtaisesti taisi taas vähän tokokärpänen puraista! Loppupäivä vietettiin sitten meillä melkein taukoamatta telmiviä äitiä ja poikaa katsellen ja koirajuttuja höpötellen.
Eilen puolestaan kimppatreenailimme molempien poikien eli Passon ja Narvin omistajien kanssa agilityä ja tokoa Tuusulassa! Oli kyllä niin kivat treenit, että moisia voisi olla useamminkin! Alla lyhyitä videokoosteita nyt jo kisaikäisten nappuloidemme treeneistä noilta päiviltä. :)
Nyt tuleekin kerralla enemmän asiaa. Ensinnäkin Hippa (Aiva nirvanas) kävi virallisissa silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksissa, ja niissä oli kaikki kunnossa. Kaikkien pentujen kaikki terveystulokset löytyvät Kasvatit-sivulta. Hippa on tähän mennessä tehnyt vähän agilityn ja vetolajien alkeita, mutta päätoimisesti Hippa työskentelee eläinklinikalla henkilökunnan kahvihuoneessa virkaan valtuutettuna kerjäläisenä, sylinlämmittimenä ja pentukavereiden leikkitätinä.
Pojista Narvi (Aiva täyrellinen) kävi heti "pakollisen" näyttelykäynnin jälkeen leikkauspöydällä eli on nyt kastroitu. Napatyrää ei lääkäri kuulemma lähtenyt samalla poistamaan, sillä se on niin pieni ja sen poisto olisi ilmeisesti voinut turhaan hankaloittaa toipumista. Narvi on ollut tähän asti pääasiassa tokokoirana, mutta sairasloman jälkeen pikkumies pääsee kuulemma aloittamaan agilityn ihan kunnolla samassa seurassa, missä isikoira Isak ja velipoika Passo monen muun sukulaiskoiran ohella harrastavat. Myös hakua Narvi on muutamaan kertaan tehnyt.
Passo (Aiva maharotoon) puolestaan osallistui viikonloppuna omistajansa kanssa Hämeenlinnassa valjakkohiihdon epäviralliseen harrastelijasarjaan, jossa kisamatka oli vajaat 3 km. Mukaan tarttui paitsi hyvää kokemusta, myös suuntakäskyjen ja ohitustilanteiden testausta kisatilanteessa. Veikkaan, että tätä paria tullaan näkemään vetokisoissa enemmänkin, jahka he saavat ajan ja iän myötä lisää treenikilsoja alle! Passo on lisäksi opiskellut perustaitoja agilityssä, rallytokossa ja tokossa sekä ehtinyt valloittamaan pari vuorta Pohjois-Norjassa. :)
Meri käytti Narvin tänään virallisessa näyttelyssä Lahdessa.
Narvi osallistui nuorten luokkaan, jossa se olikin ainoa uros.
Tuomarina oli suomalainen Jaana Hartus. Narvi-poika oli
esiintynyt oikein hienosti ja saikin ihan mallikkaan arvostelun.
Myös se mahdollisia tulevaisuuden tuloksia silmällä pitäen
toivottu laatuarvosana H saatiin mukaan. Arvatenkin Narvi
oli hieman suuri ja pitkäkoipinen tuomarin mieleen, mutta
täytyy olla tyytyväinen erityisesti lihaskuntomainintaan. :)
Iso kiitos taas pikkumiehen viemisestä kehään, Meri!
Arvostelu:
"Suuri, erinomaisessa lihaskunnossa esiintyvä, mittasuhteiltaan oikea, hieman korkearaajaisen vaikutelman antava uros. Hyvä jäntevä runko. Hieman kapea pää. Toivoisin reilummat etu- kulmaukset. Liikkuu joustavasti, riittävä askelmitta." NUO-H
Vielä ehdittiin pitää yksi pentutapaaminen tämän vuoden puolella, kun Isak-isän omistaja kutsui koko Minoon sitte -jengin Porvooseen paimentamaan! Samalla ensimmäistä kertaa ikinä olimme ihan koko koiraperheen voimin koolla, joten kuviahan oli pakko saada. Harmillisesti Hipasta ei saatu yhtään paimennuskuvaa eikä Vilusta puolestaan videota, mutta muuten kaikki ovat hyvin edustettuina molemmissa kuvamuodoissa.
Ihan ensimmäiseksi saimme kaikki kokeilla koiran ohjailua kokeneella konkarilla, isikoira Isakilla. Samalla odotimme tietysti innoissamme, millaisia paimentimia pennuista kuoriutuisi vai kuoriutuisiko ollenkaan. Pennuista Vilu on ainoa, joka paimennusta on alkanut jo ihan harrastaa, mutta molemmat tytötkin olivat kerran aiemmin olleet lampailla ja syttyneet hommaan. Pojat taas olivat ihan ensimmäistä kertaa sytyttelemässä.
Kauan meidän ei tarvinnut pentujen paimenviettiä arvuutella, sillä koira toisensa jälkeen äkkäsi lampaat hetkessä – ainoastaan intensiteetti vaihteli. Joillakin menoa ja melskettä kaarrattaa lampaiden ympärillä oli aivan riittämiin ja sitäkin enemmän. Osaa vielä selvästi hieman jännitti ja ne rauhoittelivat itseään välillä haistelemalla tai lampaan papanoita popsimalla. Kaikki lähtivät hienosti kaartamaan lampaiden taakse, ja omistajien tehtäväksi tulikin lähinnä opetella ohjailemaan koiraa sauvan avulla. Taisipa jopa useampaakin omistajaa puraista pieni paimenkärpänen!
Lampailla käydessä tuli myös hauskasti esiin jokaisen koiran persoona. Oli koira sitten arjessa tai muissa harrastuksissa kiihkeä ja vauhdikas, hieman tosikko tai ilosta pomppiva, se oli sitä myös lammasaitauksessa. Ensimmäistä kertaa näin pennuilla myös Chhainalta tuttua kovuutta ja päättäväisyyttä. Kaikista kilteimmät ja rauhallisimmatkin pennut, jopa ensikertalaiset, jatkoivat sinnikkäästi työskentelyä, vaikka yksi lampaista oli ottanut tehtäväkseen toimia koko lammaskatraan äänitorvena maata tömistäen ja koiraa kohti puskien. Moista sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä en minäkään osannut odottaa ensikertalaisilta, mutta ai että sitä oli hienoa katsella!
Minäkin pääsin lopussa vielä nopeasti sytyttelemään Chhainaa, joka on käynyt juurikin sytyteltävänä kaksi kertaa aiemmin. Chhaina oli edelleen kovin samanlainen kuin tähänkin asti: pääasiassa se piti erikseen kutsua lampaille, mutta sitten se välillä väläytteli kyllä ihan oikeaa käytöstä ja ilmettä. Kun me ihmiset olimme Chhainan kanssa lampailla ja koitimme sitä rohkaista, Chhaina haukkui ja selvästi ajatteli, että nyt ollaan harrastamassa jotakin ja keskittyi meihin ihmisiin. Kun sitten minä olin lampaista kauempana tai lampaat pääsivät hajaantumaan minusta kauemmas, Chhaina kävi lampaat kyllä keräämässä ja päästi helpommin irti "harrastusmoodista".
Eniten tältä kerralta jäi kuitenkin kiinnostamaan jatkoa ajatellen vasta treenien lopetushetki. Kun lähdin jo aitauksen portille aikeenani kutsua myös Chhaina pois sieltä, Chhainan ilme muuttui täysin ja siinä vaiheessa se lähti hakeutumaan kohti lampaita. Ensi kerralla täytyy siis ehdottomasti yrittää itse jäädä vähän pienempään rooliin, koska videollakin näkyy, miten heti kehuistani Chhaina helposti palaa harrastusmoodiin ja tulee iloisena pomppien luokseni vastaanottamaan kehuja (ja luultavasti omien luulojensa mukaan palkkaa). Nyt aina heti väläyteltyään sisäistä paimenkoiraansa Chhaina selvästi vielä vähän itsekin hölmistyy siitä, mitä juuri tuli tehtyä, ja vaihtaa nopeasti "pois lampailta". Yhteenvetona jäi siis aiempiakin kertoja vahvemmin se vaikutelma, että kyllä ne vaistot sieltä tulevat, mutta niitä pitää vain vähän kaivella esiin. Tässä asiassa siis pennut olivat jo mennen tullen äitiänsä pidemmällä! :)
Lammastelun jälkeen kaikkien piti tietysti poseerata kameralle, ja miljööksi saimmekin aivan upean museorautatien. Harmillisesti kaikki koirat olivat tietysti tässä vaiheessa jo yltä päältä ravassa ja mudassa, eikä valoakaan enää ollut kovin kaksisesti. Onneksi luonnostaan lahjakkaat mallit tekivät omasta puolestaan kuvauksen mahdollisimman helposti, eikä kukin koira pönöttänyt kameran edessä kuin parikymmentä sekuntia. Alle laitan vielä kaikkien viiden pennun yksilökuvat.
Vilu, Minoon sitte aiva päässilimäänen, 1v 2kk
Hippa, Minoon sitte aiva nirvanas, 1v 2kk
Kika, Minoon sitte aiva omalaatuunen, 1v 2kk
Narvi, Minoon sitte aiva täyrellinen, 1v 2kk
Passo, Minoon sitte aiva maharotoon, 1v 2kk
Ps. Jos joku ei ole huomannut, niin neljästä pennusta on jokin aikaa sitten laitettu kaikki viralliset terveystuloksetkin nettisivuille. Vaikka joukkoon mahtuivat harmillisesti kahdet C-lonkat, ne ovat siistit eivätkä useampaakin tahoa konsultoituamme rajoita harrastuksia. Kuvannut lääkäri sanoi toisista C-lonkista (toiset C:t kuvattiin muualla), että B:tä niistä olisi veikannut. Passo sai selästään lisäksi LTV1:n ja Vilulla edelleen silmissä jo pentuaikana näkyneet sikiöaikaiset suonenrippeet. Näistäkään ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Kaikki muut terveystulokset olivat OK, ja kaikki tulokset ovat kokonaan nähtävissä kasvattisivulla. Kikalla on toki vielä kokonaan kuvauksissa käymättä.
Virallisten kimppaluustokuvien yhteydessä ja pentujen yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi pidimme kolmannen pentutapaamisen agility- ja rauniotreeneineen, meillä kotona hengailuineen ja pellolla juoksuttamisineen. Tällä kertaa oli todellakin kaikkien määrä päästä paikalle, mutta niin vain taas tuli valitettava viime hetken este, jonka vuoksi Kikalla jäi harmittavasti bussiliput käyttämättä. Kaikki paikalle päässeistä eivät myöskään päässeet tai osallistuneet kaikkiin treeneihin, mutta sunnuntai-iltana olimme kuitenkin kaikki me muut, isikoira Isakia ja Saara-omistajaa myöten, koolla.
Useaan otteeseen viikonlopun aikana ehdimme hyvillämme hämmästellä sitä, miten iloisia ja pentumaisia Chhainan ja Isakin lapset ovat edelleenkin luonteiltaan. Samaa kommenttia antoivat myös isikoiran omistaja Saara ja meille rauniotreenit vetänyt Ritva. Lisäksi meidän junioripojat olivat kuin paita ja peppu leikeissään. Ne telmivät aamusta iltaan niin sisällä kuin ulkonakin ja pääasiassa koko ajan keskenään. Kummallakaan ei mennyt missään vaiheessa yli tai hermo toiseen, vaan leikkejä jatkettiin vielä aivan kieli vyön allakin. Voisivathan nuoret urokset jo huonomminkin toisiaan sietää... Tämä sopi meille mainiosti, kun aika ahtaaksi olisivat tilat käyneet kolmelle koirakolle olohuoneessa, jos jotakin skismaa olisi joidenkin välille tullut. Chhaina taas leikki aivan innoissaan jo lauantai-iltana Hipan kanssa, mutta siinä vaiheessa, kun neljä pentua melskasi talossa, se pitkälti vain hääri kanssani keittiön puolella.
Chhainan puoliveljen omistaja Ritva tuli tosiaan ystävällisesti vetämään meille rauniotreenit täällä Turun raunioradalla, jolla me Hoinan ja Chhainan kanssa olemme kerran aiemmin pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssilla käyneet. Ajattelin, että kunhan muksut pääsevät vähän edes tepastelemaan pitkin aluetta ja kokeilemaan erilaisia alustoja, mutta vielä mitä! Saimme ihan kunnon treenit, joissa pääsimme ensin tekemään helpoilla mutta – etenkin heti jutun juonesta kiinni saavien kohdalla – asteittain vaikeutuvilla piiloilla 2-3 toistoa. Toisella kierroksella puolestaan kokeiltiin koiran rohkeutta tai sinnikkyyttä mennä piiloon sisään sen eteen levitetyistä esteistä huolimatta. Aivan lopuksi, kun ilta oli jo pimennyt lähes säkkipimeäksi, pääsimme vielä taskulampun valossa ryömimään pitkän, maanalaisen, risteävän betoniputken päästä päähän – koira edellä ja omistaja perässä. Tämä oli minullekin ihan uusi ja todella mahtava kokemus. Ketään koirista ei tunnelikaan jännittänyt, muista alustoista puhumattakaan!
Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin koirat käyttivät nenäänsä. Lisäksi olin yllättynyt, miten jo ensimmäisissä treeneissä Vilu ja Passo olivat hyvinkin sinnikkäitä, vaikka ne eivät heti osanneet tarkentaa piilolle tai löytäneet perille asti sopivaa reittiä. Passolla nenänkäyttö oli ihan omaa luokkaansa – se suorastaan pomppi välillä yrittäessään kurottaa vieläkin korkeammalle ilmaan nuuskimaan!
Mitä luustokuvauksiin tulee, niissä ei paljastunut kenenkään kohdalla mitään, mikä estäisi tai rajoitaisi harrastuksia ja aktiivista elämää. Narvin, Passon ja Vilun luustot ovat terveet ja siistit, mutta palaan asiaan vielä erikseen kattavammin, jahka viralliset lausunnot tulevat. Jotakin lisätietoa näkyy jo nyt Facebook-sivuillamme uutisissa. Myös silmät, polvet ja sydän olivat Vilulla, Narvilla ja Passolla terveet, ja ne tulokset näkyvätkin jo jalostustietokannassa. :) Iso kiitos kaikille kattavista terveystutkimuksista!
"Kioskintäti, nyt äkkiä vähän välinannaa tiskiin!"
