Vielä ehdittiin pitää yksi pentutapaaminen tämän vuoden puolella, kun Isak-isän omistaja kutsui koko Minoon sitte -jengin Porvooseen paimentamaan! Samalla ensimmäistä kertaa ikinä olimme ihan koko koiraperheen voimin koolla, joten kuviahan oli pakko saada. Harmillisesti Hipasta ei saatu yhtään paimennuskuvaa eikä Vilusta puolestaan videota, mutta muuten kaikki ovat hyvin edustettuina molemmissa kuvamuodoissa.
Ihan ensimmäiseksi saimme kaikki kokeilla koiran ohjailua kokeneella konkarilla, isikoira Isakilla. Samalla odotimme tietysti innoissamme, millaisia paimentimia pennuista kuoriutuisi vai kuoriutuisiko ollenkaan. Pennuista Vilu on ainoa, joka paimennusta on alkanut jo ihan harrastaa, mutta molemmat tytötkin olivat kerran aiemmin olleet lampailla ja syttyneet hommaan. Pojat taas olivat ihan ensimmäistä kertaa sytyttelemässä.
Kauan meidän ei tarvinnut pentujen paimenviettiä arvuutella, sillä koira toisensa jälkeen äkkäsi lampaat hetkessä – ainoastaan intensiteetti vaihteli. Joillakin menoa ja melskettä kaarrattaa lampaiden ympärillä oli aivan riittämiin ja sitäkin enemmän. Osaa vielä selvästi hieman jännitti ja ne rauhoittelivat itseään välillä haistelemalla tai lampaan papanoita popsimalla. Kaikki lähtivät hienosti kaartamaan lampaiden taakse, ja omistajien tehtäväksi tulikin lähinnä opetella ohjailemaan koiraa sauvan avulla. Taisipa jopa useampaakin omistajaa puraista pieni paimenkärpänen!
Lampailla käydessä tuli myös hauskasti esiin jokaisen koiran persoona. Oli koira sitten arjessa tai muissa harrastuksissa kiihkeä ja vauhdikas, hieman tosikko tai ilosta pomppiva, se oli sitä myös lammasaitauksessa. Ensimmäistä kertaa näin pennuilla myös Chhainalta tuttua kovuutta ja päättäväisyyttä. Kaikista kilteimmät ja rauhallisimmatkin pennut, jopa ensikertalaiset, jatkoivat sinnikkäästi työskentelyä, vaikka yksi lampaista oli ottanut tehtäväkseen toimia koko lammaskatraan äänitorvena maata tömistäen ja koiraa kohti puskien. Moista sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä en minäkään osannut odottaa ensikertalaisilta, mutta ai että sitä oli hienoa katsella!
Minäkin pääsin lopussa vielä nopeasti sytyttelemään Chhainaa, joka on käynyt juurikin sytyteltävänä kaksi kertaa aiemmin. Chhaina oli edelleen kovin samanlainen kuin tähänkin asti: pääasiassa se piti erikseen kutsua lampaille, mutta sitten se välillä väläytteli kyllä ihan oikeaa käytöstä ja ilmettä. Kun me ihmiset olimme Chhainan kanssa lampailla ja koitimme sitä rohkaista, Chhaina haukkui ja selvästi ajatteli, että nyt ollaan harrastamassa jotakin ja keskittyi meihin ihmisiin. Kun sitten minä olin lampaista kauempana tai lampaat pääsivät hajaantumaan minusta kauemmas, Chhaina kävi lampaat kyllä keräämässä ja päästi helpommin irti "harrastusmoodista".
Eniten tältä kerralta jäi kuitenkin kiinnostamaan jatkoa ajatellen vasta treenien lopetushetki. Kun lähdin jo aitauksen portille aikeenani kutsua myös Chhaina pois sieltä, Chhainan ilme muuttui täysin ja siinä vaiheessa se lähti hakeutumaan kohti lampaita. Ensi kerralla täytyy siis ehdottomasti yrittää itse jäädä vähän pienempään rooliin, koska videollakin näkyy, miten heti kehuistani Chhaina helposti palaa harrastusmoodiin ja tulee iloisena pomppien luokseni vastaanottamaan kehuja (ja luultavasti omien luulojensa mukaan palkkaa). Nyt aina heti väläyteltyään sisäistä paimenkoiraansa Chhaina selvästi vielä vähän itsekin hölmistyy siitä, mitä juuri tuli tehtyä, ja vaihtaa nopeasti "pois lampailta". Yhteenvetona jäi siis aiempiakin kertoja vahvemmin se vaikutelma, että kyllä ne vaistot sieltä tulevat, mutta niitä pitää vain vähän kaivella esiin. Tässä asiassa siis pennut olivat jo mennen tullen äitiänsä pidemmällä! :)
Lammastelun jälkeen kaikkien piti tietysti poseerata kameralle, ja miljööksi saimmekin aivan upean museorautatien. Harmillisesti kaikki koirat olivat tietysti tässä vaiheessa jo yltä päältä ravassa ja mudassa, eikä valoakaan enää ollut kovin kaksisesti. Onneksi luonnostaan lahjakkaat mallit tekivät omasta puolestaan kuvauksen mahdollisimman helposti, eikä kukin koira pönöttänyt kameran edessä kuin parikymmentä sekuntia. Alle laitan vielä kaikkien viiden pennun yksilökuvat.
Vilu, Minoon sitte aiva päässilimäänen, 1v 2kk
Hippa, Minoon sitte aiva nirvanas, 1v 2kk
Kika, Minoon sitte aiva omalaatuunen, 1v 2kk
Narvi, Minoon sitte aiva täyrellinen, 1v 2kk
Passo, Minoon sitte aiva maharotoon, 1v 2kk
Ps. Jos joku ei ole huomannut, niin neljästä pennusta on jokin aikaa sitten laitettu kaikki viralliset terveystuloksetkin nettisivuille. Vaikka joukkoon mahtuivat harmillisesti kahdet C-lonkat, ne ovat siistit eivätkä useampaakin tahoa konsultoituamme rajoita harrastuksia. Kuvannut lääkäri sanoi toisista C-lonkista (toiset C:t kuvattiin muualla), että B:tä niistä olisi veikannut. Passo sai selästään lisäksi LTV1:n ja Vilulla edelleen silmissä jo pentuaikana näkyneet sikiöaikaiset suonenrippeet. Näistäkään ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Kaikki muut terveystulokset olivat OK, ja kaikki tulokset ovat kokonaan nähtävissä kasvattisivulla. Kikalla on toki vielä kokonaan kuvauksissa käymättä.
Kulunut viikonloppu sujui todella mukavissa merkeissä, kun A-pentueen 10½-kuisista pennuista Vilu ja Narvi tulivat käymään mökillämme Haminassa. Koska Vilu perheineen oli tulossa koko viikonlopuksi, olimme kutsuneet muutkin pennut meitä moikkaamaan. Koska ihmiset kuitenkin lomailevat niin eri aikoihin, niin vain Meri ja Narvi pääsivät sunnuntaina päiväkäynnille. Koko viikonlopuksi oli luvattu ajoittaista sadetta, mutta meillä kävi aivan mieletön tuuri säiden suhteen: sade alkoi vasta sunnuntai-iltapäivällä juuri, kun Vilu, Ella ja Teppo olivat lähdössä takaisin Turkuun!
Viluahan olen nähnyt melko tiheästi, kun käymme ajoittain yhdessä treenailemassa ja asumme molemmat Turussa, mutta Narvia en sitten paljon olekaan nähnyt tällaista pidempää aikaa kerralla. Kaikissa pentutapaamisissa minulle on kuitenkin aina jäänyt siitä päällimmäisenä mieleen kiltteys ja iloisuus, eikä se mielikuva kyllä muuttunut laisinkaan. Oli aivan ihanaa päästä rapsuttelemaan, leikittämään ja kuvaamaan poitsua, ja sehän oli vieläkin varsinainen halinalle!
Hyödynsimme tietysti mökkimaastot ja treenasimme lasten ja äitikoiran kanssa hakua. Narvin kanssa alkeita oli jo tehty jonkin verran, mutta Vilulle tämä oli ihan ensimmäinen kokeilu tätä lajia. Molemmille junioreille tehtiin vain todella helppoja maalimiehiä ja palkattiin paljon onnistumisia, koska uusi paikka ja kyykyssä kuvaava kasvattaja veivät etenkin Narvilta keskittymistä vähän muihin asioihin aluksi. Molemmille saatiin kuitenkin lopuksi täysin näkemättömiäkin lähtöjä ja niihin hienot onnistumiset.
Chhaina-äiti teki yhteensä neljä pistoa kahdella eri kierroksella ja treenasi erityisesti haukkuilmaisua. Merin mukaan Chhai alkoi jo ylläpitää haukkua ilman haukkukäskyn toistoa, mikä oli todella mukavaa kuulla ja huikea juttu, kun kyseessä oli toinen ilmaisutreeni ikinä. Jokaisella pistolla Chhaina painui aluksi kauas alueen takamaille ja lähti sitten sieltä tulemaan lähemmäs. Vaikka kaikki maalimiehet olivat alkupuoliskolla, on vain hyvä, että Chhai uppoaa syvälle alueelle, kun se ei kerran selvästikään jumitu sinne vaan alueen tsekattuaan lähtee tulemaan alkuosaan etsimään.
Sunnuntai-iltapäivästä porukka alkoikin jo olla aika valmista kauraa... Vilu meni lähdön hetkellä ihan oma-aloitteisesti auton paksiin aivan reporankana nukkumaan! Narvi jäi vielä iltaan asti viihdyttämään äitiään, ja sen se kyllä osasi ihan kiitettävästi. Chhaina oli muka sanovinaan ja vilauttelevinaan hampaita sen liehittelyille, mutta kilometrin päähän näkyi, että se oli ihan leikissä mukana ja hamuili suullaan Narvin tassuja sen niillä huitoessa. Jossain vaiheessa Chhaina juoksutti poikaansa ihan hepulissa täysiä pitkin pihaa ja ympäri mökkejä. Narvi puolestaan yritti välillä niin kiltisti tarjota äiskälle lelua ihan naamalle asti vetoleikin toivossa, mutta se oli nähtävästi Chhainalle jo liian alhaista...
Oli aivan älyttömän mukavaa treffata, treenailla ja grillata porukalla! Harmittelimmekin, että useista nukkumatiloista huolimatta päämökkimme on sen verran pieni, että huonon sään sattuessa siellä tulisi jo tällä yhdenkin pentueen porukalla todella ahdasta. Pihalla ja metsissä sitten riittäisikin lääniä vaikka millaisten leirien pitoon! Aivan varmasti tulemme silti jatkossakin hyödyntämään mökkiä tavalla tai toisella mukavaan yhdessäoloon. Oli meinaan sen verran mukava viikonloppu!
Kisasimme Kirkkonummella Chhainan kanssa, ja saimme
kompuroinnistani johtuneesta läheltä piti -tilanteesta
huolimatta pelasteltua itsellemme aginollan! Nollia tuli
vain kaksi, joten sijoituimme tuloksella vielä toisiksi! :)
Tänään kisasimme TSAU:lla ensimmäistä kertaa
nollajahdissa. Kaksi ensimmäistä rataa menivät
melkoiseksi räpellykseksi, vaikka etenkin toisesta
radasta alku meni todella sujuvasti. Viimeiseltä radalta
sitten saimme vihdoin ihan sujuvan hyppynollan, vaikka
heti alussa vaadittiin nopeaa reagointia, kun Chhaina
kääntyi kakkoshypyn toisen reunan kautta kuin olin
suunnitellut. Onneksi kerrankin itsellä hoksottimet toimivat,
ensimmäisen radan mokat menivät nimittäin täysin omaan
piikkiin. Tällä nollalla sijoituttiin vielä kolmansiksi. :)
Huomenna vielä jatketaan kisaamista, mutta toivottavasti
hieman vapautuneemmin, kun viikonlopun tavoite on nyt
saavutettu! Tämä nolla oli itselleni ensimmäinen nolla ikinä
maksien kolmosista, ja samalla se oli minun ja Chhainan
ensimmäinen kolmosten nolla ja niin ikään ensimmäinen
SM-nolla ensi kaudelle! :) Mahtava juttu heti kauden alkuun!
Viikko sitten lauantaina ja osittain myös sunnuntaina meillä oli ensimmäinen virallinen Minoon sitte -pentutapaaminen. Kaikki pennut olivat alunperin tulossa tapaamiseen, mutta jalan murtumisen takia Hippa-pentu joutui nyt tietysti jäämään pois. Uusi tapaaminen on jo Hipan ja Sinin kanssa sovittu maaliskuulle, ja silloinkin yritetään saada myös muu sakki koolle!
Koska pennut ovat vasta nelikuisia, järjestin niille ja omistajille Tanja Kurikan luennon ja pentutreenit, jotka antavat innokkaan yhteistyön pohjia lajiin kuin lajiin. Pennut olivat todella päteviä pieniä koiranalkuja ja kuuntelivat hyvin omistajiaan - myös silloin, kun kaikki tekivät temppuja samanaikaisesti. Tytöt olivat aivan liekeissä ja pojat sitten hieman rauhallisempia ja vähemmän sähäköitä. Kaikki tekivät silti kaikki treenit aivan yhtä hienosti häiriöistäkin huolimatta. Kaikki myös leikkivät vieraassa hallissa, mikä oli todella hienoa! Lopuksi isi- ja äitikoira sekä puolisisko Fifi esittelivät vielä agilitytaitojaan, ja halukkaat saivat myös kokeilla agilityä niiden kanssa. Sitten annoimme vielä perheen seurustella vapaasti, ja siitähän Chhainalla repesi valtava riemu! Äitikoira sai hirveät ilohepulit nähdessään poikaystävänsä uudelleen!
Porukasta Passo ja Kika omistajineen jäivät meille vielä yöksi, joten sunnuntaina pääsimme sitten vielä näiden pentujen ja Turussa asuvan Vilun kanssa ulkoilemaan läheisille pelloille aivan mielettömän kauniissa kevättalven säässä. Tyypit juoksentelivat ja leikkivät ihan innoissaan keskenään! Sisälläkin Kika ja Passo painivat tai leikkivät leluilla todella nätisti, ja välillä Chhainakin heittäytyi ihanan lapsekkaaksi pentujen kanssa. Oli ihanaa nähdä, että ei se äitiys lähde koirasta senkään jälkeen, kun pennut ovat lähteneet maailmalle!
Olen enemmän kuin tyytyväinen pentuihin ja niiden koteihin. Hirveästi ei ole ainakaan vielä ollut omistajilla pahaa sanottavaa pennuistaan. Narvi on vähän jännittänyt pentua luokseen maanittelevia ihmisiä, kun taas väenpaljoudesta Narvi ei ole ollut moksiskaan. Kika taas koettelee välillä Marian kärsivällisyyttä keksimällä kaikki keinot päästä pois pennulle rajatusta tilasta ja ärsyttämällä kotinsa vanhempia koiria. Kuulemma hyvät puolet kuitenkin päihittävät mennen tullen kaiken ärsytyksen, sillä Kika on niin peloton ja mahtava leikkijä. Kaikki omistajat ovat toistaiseksi vain kiitelleet pennuistaan, ja toivon todella, että siihen on jatkossakin aihetta. :) Kaiken kaikkiaan oli kyllä aivan älyttömän mukava viikonloppu ihanien koirien ja uusien ystävien kanssa, joten varsin innoissaan tässä saa alkaa jo seuraavaa tapaamista suunnitella. Kiitos niin omistajille, isikoira Isakin poppoolle kuin kouluttaja Tanjallekin!
Toistaiseksi Chhaina on täysin oma itsensä (vrk 61/57), ruokaa
uppoaisi rajattomasti ja lenkeillä viihdytään. Lämmöt ovat melko
tasaisesti 38 asteen tienoilla, vaikka silloin tällöin käydään alempana.
Tänään tai vielä huomennakaan tuskin mitään on tapahtumassa. Ehkä
sitten kuitenkin pitää odotella vasta sitä sunnuntain laskettua aikaa?
Röntgenissä näkyi neljä selvää pentua ja mahdollisesti viides
epäselvästi ylempänä. Eläinlääkärin varovaisen arvion mukaan
tuleva pentue on todennäköisesti saanut alkunsa ensimmäisestä
astutuksesta, ja näin ollen ensimmäinen laskettu aika olisi toden-
näköisemmin se oikea. Jos näin olisi, odotusta olisi jäljellä enää
suunnilleen viikon verran. Perjantaina alan mittailla lämpöjä.
Chhaina on madotettiin viime viikolla ja ruokintakerrat jaettiin kolmeen.
Huomisesta alkaen lisään hieman ruokaa joka kerralle, ja sitten viikon päästä
se määrä jaetaan sitten neljään ruokintakertaan. Nyt Chhainan vatsa todella
kasvaa silmissä! Kolmessa päivässä vauvamasu on pyöristynyt melkein
neljä senttiä! Nyt mitat ovat nousseet kokonaisuudessaan 42 -> 53,5 cm |
48 -> 58 cm | 59 -> 62 cm. Reilussa viikossa lantiolle on tullut reilut 6 cm,
keskivatsaan 4 cm ja rintakehälle 1 cm. Hauska sitten tiistain ultrassa
kuulla, montako masuasukkia tuolla lenkeillä oikein mukana kulkee!
Tänään saapuivat Chhainan geenitestien tulokset. Otatin
likalle koko rotuprofiilin, ja tulokset olivat seuraavanlaiset:
Collie Eye Anomaly CEA - kantaja
Neuronal Ceroid Lipofuscinosis NCL - normaali
Trapped Neutrophil Syndrome TNS - normaali
Cobalamin Malabsorption IGS - normaali
Ivermectin Sensitivity MDR1 - normaali
Primary Lens Luxation PLL - normaali
Degenerative Myelopathy DM - normaali
Tulosten perusteella tulevat pennut olisivat siis TNS-, CL-
ja IGS-vapaita sekä CEA:n osalta korkeintaan kantajia.
Lisäksi rotuprofiili kertoi joitakin jalostukseen vaikuttamattomia
nice-to-know -juttuja, joista tosin melkein kaikki olisi tiedetty ilman
testaamistakin. Kuten oletettua, Chhaina kantaa pitkäkarvaisuutta ja
(tai on itsekin itse asiassa piilo-) tricoloria. Se ei kanna värin haalennus-
eli diluutiogeeniä eikä australianpunaista. Lisäksi Chhaina on tietysti
ruskeavalkoinen ja täten kantaa ruskeaa väriä. Eipä ollut yllätys! :D
Mielenkiintoista oli sen sijaan se, että tulkintani mukaan Chhaina
näyttäisi olevan geneettisesti lyhytkarvainen ja vain kantavan pitkää
karvaa. Tämä on vähän hassua ottaen huomioon likan hapsuisuuden.
Koska mikäli pitkää karvaa säätelisi vain yksi geeni (mistä en tiedä),
niin kaiken järjen mukaan arvon kuuluisi olla Chhainan ilmiasulla
affected eikä ainoastaan carrier. Hassua, mutta eipä tuolla ole
mitään väliä! Mielenkiintoista ja minulle täysin uutta asiaa silti!
Chhaina on syönyt nyt viikon verran penturuokaa. Hyvin ruoka on maistunut, kuten
koko tiineyden ajan muutenkin. Mitään pahoinvointeja ei ole ollut, ellei parin viikon
takaista heinäpuklausta mökillä lasketa. Muutama päivä sitten tiineyspäivällä 38/34
mitat olivat jo muuttuneet ihan mukavasti: 42 -> 47 cm | 48 -> 54 cm | 59 -> 61 cm.
Nyt sitten madotellaan ja lisäillään vähitellen ruokaa ja ruokintakertoja. Lenkillä
Chhaina on normaalia hitaampi ja rauhallisempi, ja sisällä vedetään kippurassa
sikeitä unia. Rauhallisissa tunnelmissa mennään siis vielä kolmisen viikkoa. :)
Pentusuunnitelmat jatkavat toteutumistaan, sillä Chhaina ultrattiin tänään tiineeksi!
Kuvista lääkäri laski 4-5 pentua, mutta sanoi varmuuden vuoksi arvioksi 3-5.
