Minoon sitte bordercollie: kika

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kika. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. tammikuuta 2020

A-pentujen tuloksia ja kuulumisia

Nyt on ollut niin pitkä päivitystauko, että tuleekin roppakaupalla tuloksia. Kolmivuotiaat A-pentusemme ovat viime aikoina tahkonneet upeita tuloksia niin agilityssä kuin tokossa! Olenkin Facebookin puolella kirjoitellut, miten ihanaa on nähdä näiden lapsikoirien ja omistajiensa kokevan onnistumisen ja yhteistyön hetkiä. On aivan sama, mitä tuloslappu sanoo, mutta se läikähdyttää sydäntä, kun omistajat ovat äimänä yhteistyön ja onnistumisen kokemuksista ja sen tuomista iloisista tulosylläreistä! ♥ Onnea kaikille!

Pennuista Passo (Minoon sitte aiva maharotoon) nousi ensin joulukuussa agilityssä kakkosluokkaan ja teki sitten jo heti nousupäivänä kakkosissakin ensimmäisen voittonollansa! Parin nollatulokset on päivitetty myös Passon omille sivuille. Sieltä on nähtävissä, että suoritusnopeus on ollut joka kerran 5 m/s huitteilla. Hyvää tahtia siis on paineltu!

Vilu (Minoon sitte aiva päässilimäänen) puolestaan kävi kisailemassa pitkän tauon jälkeen agilityn ykkösluokasta ja voitti yhden radan vitostuloksella! Parin meno on varsin sujuvaa, ja nollat ovat enää hyyyyyvin pienestä kiinni!

Tokopuolella Narvi (Minoon sitte aiva täyrellinen) kävi ensin hakemassa pari harjoitusykköstulosta tokon möllikokeista ja viime viikonloppuna sitten ensimmäisen virallisen alokasluokan ykköstuloksensa kunniapalkinnolla ja vieläpä kolmossijalla! Pisteitä kertyi huimat 192,5/200, ja tähän ykköstulokseen mahtui hienot kuusi kymppiä! Ja mikäli oikein ymmärsin, niin lisää koekäyntejä on kiikarissa... :) Lisäksi Narvi on ehtinyt päivitystauon aikana käydä tekemässä puhtaan radan elämänsä ensimmäisissä agimölleissä ja sijoittui siellä toiseksi. Narvilta on myös otettu MyDogDNA-geenitestit ja odotamme tuloksia saapuvaksi lähiviikkoina. :)

Hippakin (Minoon sitte aiva nirvanas) kävi syksyllä ekoissa agilityn möllikisoissaan. Nyt Hippa toipuu kuitenkin sterilisaatiosta, jonka myötä sen valeraskaudet sun muut hormonihuuruilut jäisivät toivottavasti vähemmälle!

Kika (Minoon sitte aiva omalaatuunen) taas oli minulla joulukuussa pari viikkoa hoidossa ja oli aivan älyttömän ihana tapaus! En ollut nähnyt Kikaa näin aikuisena kovinkaan paljon, ja minulle oli aivan yllätys, että pennuista löytyi moinen Chhainan kopio. Neiti kilpaa äitinsä kanssa lölli kainalossa ja vaati läheisyyttä ja rapsuja, ja kaikki ilmeet ja eleet olivat ihan identtiset! Oli aivan ihana nähdä laikkulikkaa pitkästä aikaa!

Omaan laumaan ei kuulu kovin ihmeellisiä. Arjesta poikkeavina uutisina voisin toki mainita, että Purna-sheltti pääsi Suomen Agilityliiton TopTeamiin 2020 ja leireili viime viikonloppuna ekat leirinsä varsin mallikkaasti! Lisäksi Purnaltakin on otettu MyDogDNA-testit, joiden tulokset tullevat tässä viimeistään ensi kuun aikana. Mukavaa alkanutta harrastusvuotta kaikille!

lauantai 5. tammikuuta 2019

Tokomiitti, virallinen pentumiitti 2018 ja kasvattien kisakuulumisia

Hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt tulee kerralla enemmänkin kuulumisia, kun pari kasvattia on avannut virallisen agilityuransa hyppyradoilla ja lisäksi ollaan ehditty tapaamaan vähän eri kokoonpanoilla kahteenkin otteeseen loppuvuodesta. Koska tokoilijoita on meidän pentusissa aika vähän, varsinaisiin pentumiitteihin ei olla koskaan saatu tokokoulutuksia järkättyä. Niinpä helpompi oli ottaa vain parituntinen yksäri marraskuun lopulla pienellä porukalla, tällä kertaa Anu Rikkilältä. Chhainan pennuista mukana olivat pojat Passo ja Narvi, ja itse osallistuin puoliksi Chhainan ja Purnan kanssa. Alla vähän poikien tokoiluja videolla. :) Kuulumiset jatkuvat videoiden jälkeen!

Joulukuun puolivälissä meillä olikin sitten nopeasti taas uusi tapaaminen, nyt koko porukan kesken. Vietimme kotihallimme ATT:n upeissa puitteissa mukavat kuusi tuntia agilityn, radanlukuteorian ja nose workin alkeiden parissa. Itse vedin kaksi ensimmäistä, ja Narvin omistaja Meri opasti meitä ystävällisesti nosessa. Ihka ensimmäistä kertaa olimme aivan koko tiimi – kaikki kasvatit ja kaikki omistajat – koolla yhtä aikaa. Jo viime syksynä saimme kaikki koirat paikalle, mutta nyt tosiaan sattui parempi tuuri ihmistenkin suhteen. Tällä porukalla aika kuluu kuin iltamissa!

Koska lapsoset täyttivät syyskuussa kaksi vuotta, yksi ohjelmanumero oli tietysti virallisten potrettien ottaminen. Joka kerta saa kyllä nauraen ihmetellä sitä, miten tässä sakissa helpoiten vierekkäin saa urokset (ryhmäkuvassa vasemmalla). Ne ovat niin paita ja peppu, että jos niiden välille joskus jotakin rähinää tulisi, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti pielessä. Ihanat pojat!

Lopuksi vielä kerrottakoon, että kaksi pennuista – Vilu ja Passo – ovat korkanneet kisauransa hyppyradoilla. Vilulle (Aiva päässilimäänen) ei ole vielä parilla ensimmäisellä yrittämällä tullut tulosta, vaikka ei se paljosta ole kiinni jäänyt! Sen sijaan nyt loppiaisviikonloppuna Passo (Aiva maharotoon) sai jo ensimmäisen hyppynollansa heti ensimmäisellä yrittämällä ja sijoittui toiseksi. Onnea onnea! Rata oli upeaa katseltavaa! :)

Näin on saatu vuosi 2019 pyörimään ja kuulumiset ajan tasalle. Toivottavasti se tuo kaikille tullessaan ikimuistoisia hetkiä oman rakkaan koiran kanssa! Seuraavaa kunnon tapaamista saa varmaan taas odotella, kun allekirjoittanut viettää tämän vuoden pitkälti gradunteon parissa.

torstai 30. marraskuuta 2017

4. pentutapaaminen, paimentamassa

Vielä ehdittiin pitää yksi pentutapaaminen tämän vuoden puolella, kun Isak-isän omistaja kutsui koko Minoon sitte -jengin Porvooseen paimentamaan! Samalla ensimmäistä kertaa ikinä olimme ihan koko koiraperheen voimin koolla, joten kuviahan oli pakko saada. Harmillisesti Hipasta ei saatu yhtään paimennuskuvaa eikä Vilusta puolestaan videota, mutta muuten kaikki ovat hyvin edustettuina molemmissa kuvamuodoissa.

Ihan ensimmäiseksi saimme kaikki kokeilla koiran ohjailua kokeneella konkarilla, isikoira Isakilla. Samalla odotimme tietysti innoissamme, millaisia paimentimia pennuista kuoriutuisi vai kuoriutuisiko ollenkaan. Pennuista Vilu on ainoa, joka paimennusta on alkanut jo ihan harrastaa, mutta molemmat tytötkin olivat kerran aiemmin olleet lampailla ja syttyneet hommaan. Pojat taas olivat ihan ensimmäistä kertaa sytyttelemässä.

Kauan meidän ei tarvinnut pentujen paimenviettiä arvuutella, sillä koira toisensa jälkeen äkkäsi lampaat hetkessä – ainoastaan intensiteetti vaihteli. Joillakin menoa ja melskettä kaarrattaa lampaiden ympärillä oli aivan riittämiin ja sitäkin enemmän. Osaa vielä selvästi hieman jännitti ja ne rauhoittelivat itseään välillä haistelemalla tai lampaan papanoita popsimalla. Kaikki lähtivät hienosti kaartamaan lampaiden taakse, ja omistajien tehtäväksi tulikin lähinnä opetella ohjailemaan koiraa sauvan avulla. Taisipa jopa useampaakin omistajaa puraista pieni paimenkärpänen!

Lampailla käydessä tuli myös hauskasti esiin jokaisen koiran persoona. Oli koira sitten arjessa tai muissa harrastuksissa kiihkeä ja vauhdikas, hieman tosikko tai ilosta pomppiva, se oli sitä myös lammasaitauksessa. Ensimmäistä kertaa näin pennuilla myös Chhainalta tuttua kovuutta ja päättäväisyyttä. Kaikista kilteimmät ja rauhallisimmatkin pennut, jopa ensikertalaiset, jatkoivat sinnikkäästi työskentelyä, vaikka yksi lampaista oli ottanut tehtäväkseen toimia koko lammaskatraan äänitorvena maata tömistäen ja koiraa kohti puskien. Moista sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä en minäkään osannut odottaa ensikertalaisilta, mutta ai että sitä oli hienoa katsella!

Minäkin pääsin lopussa vielä nopeasti sytyttelemään Chhainaa, joka on käynyt juurikin sytyteltävänä kaksi kertaa aiemmin. Chhaina oli edelleen kovin samanlainen kuin tähänkin asti: pääasiassa se piti erikseen kutsua lampaille, mutta sitten se välillä väläytteli kyllä ihan oikeaa käytöstä ja ilmettä. Kun me ihmiset olimme Chhainan kanssa lampailla ja koitimme sitä rohkaista, Chhaina haukkui ja selvästi ajatteli, että nyt ollaan harrastamassa jotakin ja keskittyi meihin ihmisiin. Kun sitten minä olin lampaista kauempana tai lampaat pääsivät hajaantumaan minusta kauemmas, Chhaina kävi lampaat kyllä keräämässä ja päästi helpommin irti "harrastusmoodista".

Eniten tältä kerralta jäi kuitenkin kiinnostamaan jatkoa ajatellen vasta treenien lopetushetki. Kun lähdin jo aitauksen portille aikeenani kutsua myös Chhaina pois sieltä, Chhainan ilme muuttui täysin ja siinä vaiheessa se lähti hakeutumaan kohti lampaita. Ensi kerralla täytyy siis ehdottomasti yrittää itse jäädä vähän pienempään rooliin, koska videollakin näkyy, miten heti kehuistani Chhaina helposti palaa harrastusmoodiin ja tulee iloisena pomppien luokseni vastaanottamaan kehuja (ja luultavasti omien luulojensa mukaan palkkaa). Nyt aina heti väläyteltyään sisäistä paimenkoiraansa Chhaina selvästi vielä vähän itsekin hölmistyy siitä, mitä juuri tuli tehtyä, ja vaihtaa nopeasti "pois lampailta". Yhteenvetona jäi siis aiempiakin kertoja vahvemmin se vaikutelma, että kyllä ne vaistot sieltä tulevat, mutta niitä pitää vain vähän kaivella esiin. Tässä asiassa siis pennut olivat jo mennen tullen äitiänsä pidemmällä! :)

Lammastelun jälkeen kaikkien piti tietysti poseerata kameralle, ja miljööksi saimmekin aivan upean museorautatien. Harmillisesti kaikki koirat olivat tietysti tässä vaiheessa jo yltä päältä ravassa ja mudassa, eikä valoakaan enää ollut kovin kaksisesti. Onneksi luonnostaan lahjakkaat mallit tekivät omasta puolestaan kuvauksen mahdollisimman helposti, eikä kukin koira pönöttänyt kameran edessä kuin parikymmentä sekuntia. Alle laitan vielä kaikkien viiden pennun yksilökuvat.

Vilu, Minoon sitte aiva päässilimäänen, 1v 2kk

Hippa, Minoon sitte aiva nirvanas, 1v 2kk

Kika, Minoon sitte aiva omalaatuunen, 1v 2kk

Narvi, Minoon sitte aiva täyrellinen, 1v 2kk

Passo, Minoon sitte aiva maharotoon, 1v 2kk

Ps. Jos joku ei ole huomannut, niin neljästä pennusta on jokin aikaa sitten laitettu kaikki viralliset terveystuloksetkin nettisivuille. Vaikka joukkoon mahtuivat harmillisesti kahdet C-lonkat, ne ovat siistit eivätkä useampaakin tahoa konsultoituamme rajoita harrastuksia. Kuvannut lääkäri sanoi toisista C-lonkista (toiset C:t kuvattiin muualla), että B:tä niistä olisi veikannut. Passo sai selästään lisäksi LTV1:n ja Vilulla edelleen silmissä jo pentuaikana näkyneet sikiöaikaiset suonenrippeet. Näistäkään ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Kaikki muut terveystulokset olivat OK, ja kaikki tulokset ovat kokonaan nähtävissä kasvattisivulla. Kikalla on toki vielä kokonaan kuvauksissa käymättä.

torstai 18. toukokuuta 2017

A-pennut 8 kk!

Kahdeksannen kuukauden kunniaksi tässä

taas kaikista pennuista poseerauskuvat!

Aiva päässilimäänen, "Vilu"

Aiva nirvanas, "Hippa"
Kuva © Sini Lotvonen

Aiva omalaatuunen, "Kika"
Kuva © Maria Pentikäinen

Aiva täyrellinen, "Narvi"
Kuva © Meri Latvamäki

Aiva maharotoon, "Passo"
Kuva © Milka Juntunen

lauantai 1. huhtikuuta 2017

2. pentutapaaminen

Jo tosiaan maaliskuun puolivälissä tapasimme uudelleen melkein koko porukalla, kun Hippa ei päässyt ensimmäiseen pentutapaamiseen. Sini siirsi sitten junaliput myöhemmäksi, ja samalla koitettiin sitten saada mahdollisimman moni muukin mukaan. Olikin iloinen yllätys, kun kaikki paitsi vastikään pohjoisemmaksi muuttanut Kika pääsivät tälläkin kertaa mukaan. Videota on tässä merkinnässä kaikista, mutta kuvituksesta vastaavat vain Hippa ja Vilu, kun varsinainen tapaaminen oli taas jo hämärän aikaan. Hippa muistutti kyllä ulkoisesti paljon äitiään – monet eleet, ilmeet, turkki ja etenkin kainalokaveruus olivat ihan Chhainaa!

Varasimme hallivuoron pentutreeneihin, ja osallistujat olivat yksimielisesti äänestäneet agilityn aiheeksi. Se sopi itsellenikin tutuimpana lajina paremmin kuin hyvin, ja vedin sitten kullekin hieman erilaisia pentuhömppäilyjä. Joku kokeili ensimmäisiä kertoja putkea, parin kanssa tehtiin käännöksiä ilman esteitä ja useampikin pamautteli keinua. Kaikista eniten pentuja tietysti vain leikitettiin hallissa, kuten viimeksikin. Etenkin rauhallisemmat pojat olivat kehittyneet leikkimisessä hurjasti ja olivat muutenkin reipastuneet. Narvillakin häntä heilutti koiraa, kun se haki kaikilta haleja ja rapsuja! Ihana poika!

Treenien jälkeen kävimme maailman savisimmalla pellolla päästämässä pennut spurttailemaan, ja jestas, että ne jaksoivatkin sahata edestakaisin vielä hallivuoron jälkeenkin! Vilu ja Hippa ovat jo aikaa sitten näyttäneet perineen äidiltään vain tiettyjen koirakavereiden paimentamisen vapaana ollessaan. Sen sijaan poikien omistajille yllätys taisi olla melkoinen, kun peltojuoksentelun aikana Narvi ja Passokin löysivät itsestään hurjan paimenkoiran. Samalla tuli siinä porukalla juteltua silmänkäytöstä yleisemminkin, ja ilokseni sain vielä varmistuksen siitä, että kukaan pennuista ei ole yrittänytkään käyttää silmää tai kyttäillä mitään muuta arjessa. Mahtavaa!

Pellolta jatkoimme kaikki meille. Koirat pääsivät kokovartalopesujen kautta riehumaan keskenään vielä sisällekin, ja me ihmiset söimme sillä aikaa padallisen lämmintä nakkikeittoa kylmää ja nälkää helpottamaan, ja juttelimme myöhään iltaan asti. Valitettavasti vain Hippa ja Sini jäivät tällä kertaa yöksi, mutta ehkä me saamme vielä joskus ihan yön yli -tapaamisenkin aikaiseksi! Seuraavana aamuna, vielä ennen iisalmelaisten lähtöä, kävimme Vilun ja Hipan kanssa jäisellä pellolla vain kuvailemassa, kun alustasta ei oikein juoksenteluun ollut.

Kuten taisin mainita jo puolivuotismerkinnässä, tytöt ovat edelleen poikia sähäkämpiä ja nopeampiliikkeisiä. Puhuimme kuitenkin siitä, miten hurjasti erot pentujen välillä ovat tasoittuneet pentulaatikosta tähän päivään. Vilu oli kaikista pennuista varovaisin ja kolmiviikkoisena ainoa, joka vähän jopa väisti ihmistä. Nyt Vilu on ylivoimaisesti ihmisrakkain ja myös vilkkain ja nopein, ja varomaton halittelija saakin sen innokkaasti pyörivästä päästä hyvin nopeasti verenhajun nenään – nimimerkillä kokemusta on! :D Sen sijaan pentulaatikon jokapaikanhöylä Passo (ja Kikakin pari kuukautta sitten) on rauhoittunut todella, ja Passo leikkiikin itse asiassa tällä hetkellä kaikista pennuista lepsuiten.

Tällä hetkellä koko sakki on siis aika tasaisen oloista – melko rauhallista ja helppoa mutta silti innokasta ja iloista porukkaa! Luultavasti harrastusten aloittaminen tulee olemaan omistajille armollista, kun kukaan pennuista ei sählää ylimääräistä. Vilu tosin ottaa äitinsä tapaan hyvin nopeasti raivohaukkua mukaan kaikkeen kivaan, joten sen kanssa olen neuvonut olemaan alusta asti tarkkana, ettei pentu vain saa palkkaa ääntelystä. Hippa taas valitettavasti haukkuu tällä hetkellä jonkin verran ihmisille ja/tai koirille kun on pari kertaa säikähtänyt kotikonnuillaan vapaana luokse juosseita koiria. Toivottavasti haukkuvaihe menisi kuitenkin kokonaan ohi, koska se on ollut jo vähenemään päin.

Seuraava virallinen tapaaminen järjestettäneen vasta reilusti kesän puolella, koska minulla on meneillään kiireinen kandikevät. Ellan ja Vilun kanssa on kuitenkin sovittu kimppakyytejä tokotreeneihin Raisioon, joten pikkuhipsua tulee jatkossa toivottavasti nähtyä taas tiheämmin ja ihan treenitilanteissa. Lisäksi, uskokaa tai älkää, joukkomme ensimmäinen epävirallinen esiintyminen tapahtuu näyttelykehissä, kun Narvi lähtee sosiaalistumaan pentunäyttelyyn! Ihan tulee itsellekin ikävä niitä ihania hassureissuja pentukehiin... Passo ja Narvi ovat myös aloitelleet tokouraansa ja tytöt agilityn alkeita. Nyt vaan jännitetään parasta toivoen ja pahinta peläten seuraavat kriittiset OCD-kuukaudet. Toivotaan, että jokainen pentu saisi jatkaa maailmaan tutustumista ilman terveys- tai muitakaan huolia! Lopuksi laitan vielä tällä kertaa pentutapaamisesta pois jääneen Kikankin agilityvideon, niin on kaikista tasapuolisesti liikkuvaa kuvaa. :)

Lite hupility med valpen 😍👌 #agility #bordercollie #bc #minoonsittebc #bcKika #bordercolliepuppy #agilityvideo #playing #laquica #strömming

Henkilön Wannabe shepherds 🐶 (@wannabeshepherds) jakama julkaisu 31. 03ta 2017 klo 14.33 PDT

torstai 16. maaliskuuta 2017

A-pennut jo 6 kk!

Meidän ihanat pentusemme täyttivät keskiviikkona puoli vuotta! On aivan uskomatonta, että siitä on todella jo kuusi kuukautta, kun Saaran kanssa valvoimme koko pitkän yön odottaen, odottaen ja odottaen. Chhaina päättikin itse lepäillä vielä aamuun, ja sitten kymmenen tienoilla se päräytti puolessatoista tunnissa 5 pentua maailmaan! Se innostuksen, ilon, pelon ja järkytyksenkin sekainen olo oli sellainen, että sitä en hetkeen unohda. Etenkin huoli valkoisista pennuista oli kovimmillaan heti synnytyksessä. Kuitenkin jo heti koko sakin saavuttua maailmaan rauhoituin itsekin ja uskalsin ilolla riemuita kauniista katraasta ja nappiin menneestä synnytyksestä.

Henkilön Bea S. (@belissahh) jakama julkaisu 15. 09ta 2016 klo 22.23 PDT

Henkilön Bea S. (@belissahh) jakama julkaisu 2. 11ta 2016 klo 15.34 PDT

Ja nyt! Miten upeita, iloisia, kilttejä ja taitavia koiran alkuja lapsosista on kasvanutkaan! Näin neljää pennuista juuri viime lauantaina pentutapaamisessa, ja kyllä siinä oli taas sydän haljeta onnesta: Onnesta siksi, että pennut ovat niin iloisia ja reippaita. Onnesta siksi, että niiden olemista omistajiensa kanssa oli niin mukava katsella. Onnesta siksi, että pennuilla on niin hyvät kodit. Kirjoittelen taas pentutapaamisesta ihan erikseen, jahka saan kaikki kuvat valmiiksi, mutta laitetaan tässä jo puolivuotiaista kuvapäivitys! :)

Oli muuten ihmeellistä, miten paljon aikuisemman näköisiksi pennut ovat kahdessa kuukaudessa ehtineet muuttua. Luikero Vilukin oli saanut selkäänsä sen verran leveyttä, että piti oikein hieraista silmiä ja varmistaa kahteen otteeseen, että se tosiaan oli meidän Hipsu. ♥ Ja entäs Hippa sitten, niin oli äidin likka ulkonäöllisesti ja elekieleltään, ettei paremmasta väliä! Pojat ovatkin sitten ulkoiset avunsa saaneet selkeästi isikoira Isakilta. Harmillisesti Passolta näyttää toinen kives jääneen sitten kuitenkin laskeutumatta. Luonteiltaan tytöt ovat edelleen menevämpiä, joskin silti hyvin helppoja ja pojat aika lungeja tapauksia. Omistajiensa mukaan ainakin suurin osa on ollut alusta asti yhtä kypsiä ja aikuismaisia kuin Chhaina on ollut jo pienestä pitäen. Luonne-erot ovat kyllä tasoittuneet luovutusiästä ihan hurjasti, mutta niistäkin kerron sitten lisää seuraavalla kerralla.

Aiva päässilimäänen, Vilu