A-pentusemme ovat jo huimat 2,5 vuotta vanhoja! Sopivasti maaliskuun lopulla pidimme muutaman tunnin agility- ja tokotapaamisen ihan vain päiväkseltään, ja saimme siellä sitten mustista pennuista tuoreet kuvatkin. Muuten uutta kerrottavaa ei juuri ole, paitsi että Narvi pääsee nyt huhtikuun lopulla MH-luonnekuvaukseen, josta sitten kirjoittelen lisää myöhemmin. Lopuksi on kuitenkin vielä pakko jakaa oheinen video. Olen nimittäin saanut Hipalta ja omistajaltaan Siniltä tällaisia ihanan talvisia vetolenkkiklippejä aina silloin tällöin, ja täytyy kyllä sanoa, että hienot ovat vetomaastot Hipalla ja "isosiskollaan" Etalla!
Hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt tulee kerralla enemmänkin kuulumisia, kun pari kasvattia on avannut virallisen agilityuransa hyppyradoilla ja lisäksi ollaan ehditty tapaamaan vähän eri kokoonpanoilla kahteenkin otteeseen loppuvuodesta. Koska tokoilijoita on meidän pentusissa aika vähän, varsinaisiin pentumiitteihin ei olla koskaan saatu tokokoulutuksia järkättyä. Niinpä helpompi oli ottaa vain parituntinen yksäri marraskuun lopulla pienellä porukalla, tällä kertaa Anu Rikkilältä. Chhainan pennuista mukana olivat pojat Passo ja Narvi, ja itse osallistuin puoliksi Chhainan ja Purnan kanssa. Alla vähän poikien tokoiluja videolla. :) Kuulumiset jatkuvat videoiden jälkeen!
Joulukuun puolivälissä meillä olikin sitten nopeasti taas uusi tapaaminen, nyt koko porukan kesken. Vietimme kotihallimme ATT:n upeissa puitteissa mukavat kuusi tuntia agilityn, radanlukuteorian ja nose workin alkeiden parissa. Itse vedin kaksi ensimmäistä, ja Narvin omistaja Meri opasti meitä ystävällisesti nosessa. Ihka ensimmäistä kertaa olimme aivan koko tiimi – kaikki kasvatit ja kaikki omistajat – koolla yhtä aikaa. Jo viime syksynä saimme kaikki koirat paikalle, mutta nyt tosiaan sattui parempi tuuri ihmistenkin suhteen. Tällä porukalla aika kuluu kuin iltamissa!
Koska lapsoset täyttivät syyskuussa kaksi vuotta, yksi ohjelmanumero oli tietysti virallisten potrettien ottaminen. Joka kerta saa kyllä nauraen ihmetellä sitä, miten tässä sakissa helpoiten vierekkäin saa urokset (ryhmäkuvassa vasemmalla). Ne ovat niin paita ja peppu, että jos niiden välille joskus jotakin rähinää tulisi, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti pielessä. Ihanat pojat!
Lopuksi vielä kerrottakoon, että kaksi pennuista – Vilu ja Passo – ovat korkanneet kisauransa hyppyradoilla. Vilulle (Aiva päässilimäänen) ei ole vielä parilla ensimmäisellä yrittämällä tullut tulosta, vaikka ei se paljosta ole kiinni jäänyt! Sen sijaan nyt loppiaisviikonloppuna Passo (Aiva maharotoon) sai jo ensimmäisen hyppynollansa heti ensimmäisellä yrittämällä ja sijoittui toiseksi. Onnea onnea! Rata oli upeaa katseltavaa! :)
Näin on saatu vuosi 2019 pyörimään ja kuulumiset ajan tasalle. Toivottavasti se tuo kaikille tullessaan ikimuistoisia hetkiä oman rakkaan koiran kanssa! Seuraavaa kunnon tapaamista saa varmaan taas odotella, kun allekirjoittanut viettää tämän vuoden pitkälti gradunteon parissa.
Kiireiselle keväälle en saanut järjestettyä yhtäkään pidempää miittiä, joten nyt ollaan sitten pari kertaa tavattu spontaanimpien kimppatreenien merkeissä. Nyt menneelle sunnuntaille ihan suunnittelimme kunnon tapaamisen tietäen kuitenkin, etteivät kaikki pääse paikalle, kun kyseessä oli vain päivämiitti ilman yökyläilyjä. Niinpä meitä oli treenaamassa pentueen pojat Helsingistä sekä Turun osasto eli Vilu omistajineen. Myös minä treenasin Chhaina-maman ja vähän Hoinankin kanssa. Varasimme kaksi tuntia agilitytreeneille ja tunnin tokoille sekä vielä viimeisen tunnin pienelle mentaaliluennolle hallin kerhotilassa. Pidempäänkin olisi voinut tiloja varata, kun jutellessa ja hengaillessa aika menee kuin iltamissa. Voisikin alkaa jo lanseerata sanonnasta uuden version, että aika kului kuin pentumiitissä! ♥ Eihän näihin merkintöihin voi kuin aina huokailla, miten ihania tyyppejä olen saanut elämääni – ystäviä ja niin mukavia koiria. Ottaisin vaikka joka kerralle itsellenikin treeniseuraksi näin ihanan rennon, hyväntuulisen ja hyvän yhteishengen omaavan treeniporukan. Onneksi suurimpana osana kerroista saammekin Ellan ja Vilun kanssa treenailla!
Pennut ovat kukin omanlaisiaan mutta kuitenkin tietyillä yhdistävillä tekijöillä. Vaikka vireessä ja vauhdissa kukin omistaja on vahvistanut toivomaansa ja niissä pennut eroavat, niin näistä pennuista paistaa sellainen hyväuskoinen elämänilo, eivätkä ne ota painetta ohjaajasta, toistoista, kiellosta karata etupalkalle tai siitä, jos suoritus keskeytyy ohjaus- tai ratavirheeseen. Kaikissa näen jotakin chhainamaista, joissakin enemmän tai vähemmän, mutta kaikissa sen verran, että tykkään niiden "treeniluonteesta" ihan hirveästi. Kun jotain opitaan, sitä ei juuri lähdetä kyseenalaistamaan. Kuten Chhaina, pennut ovat treenikavereina kilttejä ja tekevät juuri niin kuin sanotaan, ohjataan tai on opetettu. Jotakin asiaa saatetaan kokeilla jopa ensimmäistä kertaa, mutta jos ohjaaja on selkeä ja asia liippaa edes jotenkin jotakin aiemmin opittua, koira saattaa heti kerrasta tehdä sen kuin vanha konkari. Vielä uusintatoistoillakin se tekee sen yhtä varmasti nyt ja ensi viikolla.
En tietenkään tarkoita, ettäkö treenit olisivat pelkkiä onnistumisia, mutta iloinen, kiltti ja kuuliainen perusluonne tekee hommat helpoksi siinä vaiheessa, kun koira on kerran tajunnut, mitä siltä halutaan. Agilityssä tämä näkyy jo todella varhain siinä, että esteet lukitaan jos ne ohjataan kunnolla, irrotaan aina mutta vain kun siihen on lupa, eikä rimoja roiskita. Siksi sellainen yhteistyö, joka mielletään yleensä vasta varttuneemman koiran kanssa tekemiseksi, näyttäisi löytyvän ikään kuin luonnostaan jo varhain, melkein kun vain esteet opettaa.
Agilityjen jälkeen Narvi ja Passo sekä minä molempien koirieni kanssa teimme vielä tokoa. Passo kokeili ensimmäistä kertaa ohjatun noudon suuntia ja sai heti jutun juonesta kiinni. Lisäksi se sai tehdä taas pari ruutuun juoksua. Narvi puolestaan teki lyhyesti merkkiä ja eteenlähetystä. Tokohetki oli molemmilla kuitenkin lyhyt, lähinnä enää siinä vaiheessa osa jäähdyttelyä. Chhaina taas teki metalli- ja tavallista noutoa sekä ensimmäistä kertaa elämässään myös ohjattua noutoa kapuloilla aiempien vain namikipoilla suuntien treenaamisen sijaan. Hoina sai lopuksi tehdä yhden ruutuun juoksun ja sinne seisomaan jäämisen sekä merkin kiertoa erikseen ja ohjattuun noutoon yhdistettynä. Alla vielä Narvin, Passon ja Vilun treenivideot sunnuntailta, pätkä eräistä Narvin viikkotreeneistä sekä viimeviikkoinen klippi Hipan omatoimitreeneistä Pohjois-Savosta.
Meri ja Narvi tulivat viikko sitten tiistaina päiväreissulle tänne Turkuun, ja tottahan sitä oli sitten yhdessä äiti Chhainan ja siskokoira Vilun ja Ellan kanssa mentävä treenailemaankin. Ensimmäinen kierros tehtiin agilityä ja toinen tokoa. Narvikin on tosiaan viime aikoina aloitellut ihan säännöllistä alkeisagilityä, joten nyt ovat sitten kaikki pennut enemmän tai vähemmän agilitykoiria. Minua henkilökohtaisesti taisi taas vähän tokokärpänen puraista! Loppupäivä vietettiin sitten meillä melkein taukoamatta telmiviä äitiä ja poikaa katsellen ja koirajuttuja höpötellen.
Eilen puolestaan kimppatreenailimme molempien poikien eli Passon ja Narvin omistajien kanssa agilityä ja tokoa Tuusulassa! Oli kyllä niin kivat treenit, että moisia voisi olla useamminkin! Alla lyhyitä videokoosteita nyt jo kisaikäisten nappuloidemme treeneistä noilta päiviltä. :)
