Minoon sitte aiva maharotoon, "Passo", mökillämme uimassa
Ensimmäiset ja ainokaiset pentumme täyttivät 15.9. kaksi vuotta! Ajattelinkin tehdä nyt vähän yhteenvetoa pentueesta. Kaikista pennuista on kasvanut hurjan hienoja harrastuskavereita, ja varmaan vuoden sisään alkaa ensimmäisiä näkyä virallisissakin kisoissa ainakin agilityn puolella. Treeneissä kukaan pennuista ei ota painetta ohjaajasta tai useista toistoista missään tilanteessa, ja kaikista on ollut juuri niihin harrastuksiin kuin mihin niitä toivottiin. Lisäksi ne kaikki ovat olleet erittäin helppoja ja nopeasti oppivia harrastuksissaan, eivät mitään turhan koheltajia.
Reissukoirinakin kaikki ovat tainneet olla aika päteviä, ja ne osaavat myös hienosti hoitaa kainalokoiran virkaa kotisohvilla. Mielettömän ihanaa on myös se, miten meidän poijjaat Narvi ja Passo ovat olleet pikkupennusta teini-iän läpi aina tähän päiväänkin saakka kuin paita ja peppu! Ne telmivät tasaväkisesti ja leikkisästi vaikka kellon ympäri pentutapaamisissa, jos annettaisiin. Mistään urosmatseista ei ole tietoakaan! Ja kyllähän tässä taas on uutta tapaamista suunnitteilla... :) Arjessakin pennut ovat olleet pääosin mutkattomia, mutta valitettaviakin yllätyksiä on ilmennyt niin arkiluonteissa kuin luustoissakin.
Vasemmalla Passo, oikealla Chhaina lastensa Kikan, Narvin ja Passon kanssa
Niitä ikäviä yllätyksiä on ollut ensinnäkin se, että parilla pennulla esiintyy vahtihaukkua tai neutraalia äänistä ilmoittelua. Parilla pennulla on myös ollut pikkupentuna uusissa kodeissa ihmisten jännittämistä, joka on kylläkin jäänyt pentuaikaan, paitsi Hipalla. Hippa haukkuilee vähän sitä sun tätä edelleen, mutta ilmeisesti tämäkin on vähenemään päin vaikka tuskin koskaan kokonaan poistuukaan. Samoin Hippa on nyt viime aikoina alkanut kuulemma reagoimaan muutenkin ääniin, huolestuen tai peläten. Mitään tässä mainittuja luonteenpiirteitä en vanhemmista tunnista alkuunkaan ja ne ovat täysin kasvatusideaalieni vastaisia. Siksi pidän niitä täysinä yllätyksinä.
Pentujen luonteet ovat kehittyneet myös hieman epäloogisesti pentuaikaan ja -testeihin nähden. Jo pentuna varovaisella Narvilla nimittäin jännittely jäi sinne pikkupentuaikaan, kun taas pentuna rennoimmalla, pelottomalla ja räväkällä Hipalla haukkumiset ja jännittämiset alkoivat vasta uudessa kodissa, mutta siellä hyvin aikaisin. Minusta on jokseenkin selvää, että kun näitä ominaisuuksia on edes jossakin määrin esiintynyt useammalla kuin yhdellä pennulla, tosin hyvin eri asteisina, niin osansa täytyy olla perinnöllisyydellä, vaikkeivät vanhemmat tällaisia käytöksiä ilmennäkään. Lähdin ylipäätään koko pentuprojektiin juuri luonteen vuoksi, sillä en edelleenkään tiedä yhtä horjumatonta, tasapainoista ja arjessa helppoa mutta harrastuksissa suorastaan räjähtävän voimakasta koiraa kuin Chhaina on. Ja Chhaina on nimenomaan ollut helppo ja peloton jo pikkupennusta, eli se ei ole opetettu ominaisuus toisin kuin taas harrastusräväkkyys sillä on. Toisaalta Hipan osalta emme voi tietää sitäkään, missä määrin sen epäonni (pikkupentuna monet irtokoirakokemukset, pitkä sairasloma tärkeänä sosiaalistamisaikana sekä puolikuurous) vaikuttaa sen käytökseen.
Pentujen luonteet ovat kehittyneet myös hieman epäloogisesti pentuaikaan ja -testeihin nähden. Jo pentuna varovaisella Narvilla nimittäin jännittely jäi sinne pikkupentuaikaan, kun taas pentuna rennoimmalla, pelottomalla ja räväkällä Hipalla haukkumiset ja jännittämiset alkoivat vasta uudessa kodissa, mutta siellä hyvin aikaisin. Minusta on jokseenkin selvää, että kun näitä ominaisuuksia on edes jossakin määrin esiintynyt useammalla kuin yhdellä pennulla, tosin hyvin eri asteisina, niin osansa täytyy olla perinnöllisyydellä, vaikkeivät vanhemmat tällaisia käytöksiä ilmennäkään. Lähdin ylipäätään koko pentuprojektiin juuri luonteen vuoksi, sillä en edelleenkään tiedä yhtä horjumatonta, tasapainoista ja arjessa helppoa mutta harrastuksissa suorastaan räjähtävän voimakasta koiraa kuin Chhaina on. Ja Chhaina on nimenomaan ollut helppo ja peloton jo pikkupennusta, eli se ei ole opetettu ominaisuus toisin kuin taas harrastusräväkkyys sillä on. Toisaalta Hipan osalta emme voi tietää sitäkään, missä määrin sen epäonni (pikkupentuna monet irtokoirakokemukset, pitkä sairasloma tärkeänä sosiaalistamisaikana sekä puolikuurous) vaikuttaa sen käytökseen.
Yllä Minoon sitte aiva täyrellinen, "Narvi", ja Minoon sitte aiva maharotoon, "Passo",
alemmassa kuvassa Minoon sitte aiva omalaatuunen, "Kika"
Luustokuvaustulosten osalta taas uusimpana huomiona sieltä löytyy Kikan "virallisista" INCOC-olkalausunto (päinvastoin kuin kuvanneen lääkärin täysin terveiksi katsomista olista), joka tuli toisen olan osalta Anu Lappalaiselta takaisin tulkinnanvaraisena tai rajatapauksena minimaalisen painauman vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään mihinkään, koska Kika on jo EJ-rekisterissä eikä olka oireile tai tuskin koskaan tuleekaan oireilemaan. Lähinnä tämä on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että joku yhdenmukaisuus olkakuvien terveiksi katsomiseen olisi todella tarpeen.
On hirmu sääli, että tämä INCOC-palvelu ilmestyi vasta meidän kimppakuvien jälkeen, sillä silloin olkakuvat otettiin ilman tunniste-/puoleisuustietoja ja näin ollen ne eivät kelpaa palveluun lausuttaviksi. Jos kuitenkin jatkossa tulee mitään syytä muita pentuja kuvailla uudelleen, niin tulen suosittelemaan olkien uusintakuvausta ja silloin kaikilla "virallisilla" merkinnöillä, jotta niistäkin saadaan Lappalaisen lausunto. Lappalainen on kuitenkin meidän luustokuviemme aikaan katsonut epävirallisessa sähköpostikeskustelussa myös Hipan olat terveiksi, eli periaatteessa senkin olat on saman henkilön standardit käynyt läpi. Lopuksi mainittakoon vielä tämän terveysosion yhteydessä, että Narvilla on omistajan mukaan ollut herkähkö vatsa etenkin nuorempana. Onneksi kuulemma nykyään masu menee huomattavasti harvemmin sekaisin.
On hirmu sääli, että tämä INCOC-palvelu ilmestyi vasta meidän kimppakuvien jälkeen, sillä silloin olkakuvat otettiin ilman tunniste-/puoleisuustietoja ja näin ollen ne eivät kelpaa palveluun lausuttaviksi. Jos kuitenkin jatkossa tulee mitään syytä muita pentuja kuvailla uudelleen, niin tulen suosittelemaan olkien uusintakuvausta ja silloin kaikilla "virallisilla" merkinnöillä, jotta niistäkin saadaan Lappalaisen lausunto. Lappalainen on kuitenkin meidän luustokuviemme aikaan katsonut epävirallisessa sähköpostikeskustelussa myös Hipan olat terveiksi, eli periaatteessa senkin olat on saman henkilön standardit käynyt läpi. Lopuksi mainittakoon vielä tämän terveysosion yhteydessä, että Narvilla on omistajan mukaan ollut herkähkö vatsa etenkin nuorempana. Onneksi kuulemma nykyään masu menee huomattavasti harvemmin sekaisin.
Olisivatko siinä tulleet tärkeimmät... Kokonaisuudessaan harrastus- ja kotikoirina porukka on kaikesta huolimatta ollut varsin kelpoa ja pidettyä omistajiensa joukossa. :) Haluan kuitenkin pitää kiinni rehellisyyden periaatteestani silloinkin, kun odotukset eivät ole kaikilta osin täyttyneet, sillä kaikki nämä ovat asioita, joita itse haluaisin tietää koiraa hankkiessani. Näiden jo tässä kerrottujen asioiden ja muualla suvuissa näiden pentujen syntymän jälkeen ilmenneiden terveysseikkojen vuoksi en nyt ainakaan pariin vuoteen aktiivisesti suunnittele jatkoa tälle linjalle. Aivan lopullisesti teen päätöksen vasta myöhemmin, kun on ehtinyt seurailla ja pohtia tilannetta pidempään. Toistaiseksi meillä ei siis ole minkäänlaisia pentusuunnitelmia eikä ihan pian uuttakaan BC-verta tulossa, kun laumaamme liittyi kesällä ihana pieni shetlanninlammaskoira Purna. :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti