keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Vilu korkkasi kisauran

Näin on saatu ensimmäinen Minoon sitte -koira kisakentille,
kun Vilu (Aiva päässilimäänen) korkkasi ensimmäisen
hyppyratansa viime viikonloppuna. Tulosta ei tullut, mutta
eiköhän uutta yritystä ole tulossa vielä tänä syksynä. :)

perjantai 21. syyskuuta 2018

A-pennut 2-vuotiaita!


Minoon sitte aiva maharotoon, "Passo", mökillämme uimassa


Ensimmäiset ja ainokaiset pentumme täyttivät 15.9. kaksi vuotta! Ajattelinkin tehdä nyt vähän yhteenvetoa pentueesta. Kaikista pennuista on kasvanut hurjan hienoja harrastuskavereita, ja varmaan vuoden sisään alkaa ensimmäisiä näkyä virallisissakin kisoissa ainakin agilityn puolella. Treeneissä kukaan pennuista ei ota painetta ohjaajasta tai useista toistoista missään tilanteessa, ja kaikista on ollut juuri niihin harrastuksiin kuin mihin niitä toivottiin. Lisäksi ne kaikki ovat olleet erittäin helppoja ja nopeasti oppivia harrastuksissaan, eivät mitään turhan koheltajia.

Reissukoirinakin kaikki ovat tainneet olla aika päteviä, ja ne osaavat myös hienosti hoitaa kainalokoiran virkaa kotisohvilla. Mielettömän ihanaa on myös se, miten meidän poijjaat Narvi ja Passo ovat olleet pikkupennusta teini-iän läpi aina tähän päiväänkin saakka kuin paita ja peppu! Ne telmivät tasaväkisesti ja leikkisästi vaikka kellon ympäri pentutapaamisissa, jos annettaisiin. Mistään urosmatseista ei ole tietoakaan! Ja kyllähän tässä taas on uutta tapaamista suunnitteilla... :) Arjessakin pennut ovat olleet pääosin mutkattomia, mutta valitettaviakin yllätyksiä on ilmennyt niin arkiluonteissa kuin luustoissakin.




Vasemmalla Passo, oikealla Chhaina lastensa Kikan, Narvin ja Passon kanssa


Niitä ikäviä yllätyksiä on ollut ensinnäkin se, että parilla pennulla esiintyy vahtihaukkua tai neutraalia äänistä ilmoittelua. Parilla pennulla on myös ollut pikkupentuna uusissa kodeissa ihmisten jännittämistä, joka on kylläkin jäänyt pentuaikaan, paitsi Hipalla. Hippa haukkuilee vähän sitä sun tätä edelleen, mutta ilmeisesti tämäkin on vähenemään päin vaikka tuskin koskaan kokonaan poistuukaan. Samoin Hippa on nyt viime aikoina alkanut kuulemma reagoimaan muutenkin ääniin, huolestuen tai peläten. Mitään tässä mainittuja luonteenpiirteitä en vanhemmista tunnista alkuunkaan ja ne ovat täysin kasvatusideaalieni vastaisia. Siksi pidän niitä täysinä yllätyksinä.

Pentujen luonteet ovat kehittyneet myös hieman epäloogisesti pentuaikaan ja -testeihin nähden. Jo pentuna varovaisella Narvilla nimittäin jännittely jäi sinne pikkupentuaikaan, kun taas pentuna rennoimmalla, pelottomalla ja räväkällä Hipalla haukkumiset ja jännittämiset alkoivat vasta uudessa kodissa, mutta siellä hyvin aikaisin. Minusta on jokseenkin selvää, että kun näitä ominaisuuksia on edes jossakin määrin esiintynyt useammalla kuin yhdellä pennulla, tosin hyvin eri asteisina, niin osansa täytyy olla perinnöllisyydellä, vaikkeivät vanhemmat tällaisia käytöksiä ilmennäkään. Lähdin ylipäätään koko pentuprojektiin juuri luonteen vuoksi, sillä en edelleenkään tiedä yhtä horjumatonta, tasapainoista ja arjessa helppoa mutta harrastuksissa suorastaan räjähtävän voimakasta koiraa kuin Chhaina on. Ja Chhaina on nimenomaan ollut helppo ja peloton jo pikkupennusta, eli se ei ole opetettu ominaisuus toisin kuin taas harrastusräväkkyys sillä on. Toisaalta Hipan osalta emme voi tietää sitäkään, missä määrin sen epäonni (pikkupentuna monet irtokoirakokemukset, pitkä sairasloma tärkeänä sosiaalistamisaikana sekä puolikuurous) vaikuttaa sen käytökseen.





Yllä Minoon sitte aiva täyrellinen, "Narvi", ja Minoon sitte aiva maharotoon, "Passo",
alemmassa kuvassa Minoon sitte aiva omalaatuunen, "Kika"


Luustokuvaustulosten osalta taas uusimpana huomiona sieltä löytyy Kikan "virallisista" INCOC-olkalausunto (päinvastoin kuin kuvanneen lääkärin täysin terveiksi katsomista olista), joka tuli toisen olan osalta Anu Lappalaiselta takaisin tulkinnanvaraisena tai rajatapauksena minimaalisen painauman vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään mihinkään, koska Kika on jo EJ-rekisterissä eikä olka oireile tai tuskin koskaan tuleekaan oireilemaan. Lähinnä tämä on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että joku yhdenmukaisuus olkakuvien terveiksi katsomiseen olisi todella tarpeen.

On hirmu sääli, että tämä INCOC-palvelu ilmestyi vasta meidän kimppakuvien jälkeen, sillä silloin olkakuvat otettiin ilman tunniste-/puoleisuustietoja ja näin ollen ne eivät kelpaa palveluun lausuttaviksi. Jos kuitenkin jatkossa tulee mitään syytä muita pentuja kuvailla uudelleen, niin tulen suosittelemaan olkien uusintakuvausta ja silloin kaikilla "virallisilla" merkinnöillä, jotta niistäkin saadaan Lappalaisen lausunto. Lappalainen on kuitenkin meidän luustokuviemme aikaan katsonut epävirallisessa sähköpostikeskustelussa myös Hipan olat terveiksi, eli periaatteessa senkin olat on saman henkilön standardit käynyt läpi. Lopuksi mainittakoon vielä tämän terveysosion yhteydessä, että Narvilla on omistajan mukaan ollut herkähkö vatsa etenkin nuorempana. Onneksi kuulemma nykyään masu menee huomattavasti harvemmin sekaisin.



Minoon sitte aiva täyrellinen, "Narvi"


Olisivatko siinä tulleet tärkeimmät... Kokonaisuudessaan harrastus- ja kotikoirina porukka on kaikesta huolimatta ollut varsin kelpoa ja pidettyä omistajiensa joukossa. :) Haluan kuitenkin pitää kiinni rehellisyyden periaatteestani silloinkin, kun odotukset eivät ole kaikilta osin täyttyneet, sillä kaikki nämä ovat asioita, joita itse haluaisin tietää koiraa hankkiessani. Näiden jo tässä kerrottujen asioiden ja muualla suvuissa näiden pentujen syntymän jälkeen ilmenneiden terveysseikkojen vuoksi en nyt ainakaan pariin vuoteen aktiivisesti suunnittele jatkoa tälle linjalle. Aivan lopullisesti teen päätöksen vasta myöhemmin, kun on ehtinyt seurailla ja pohtia tilannetta pidempään. Toistaiseksi meillä ei siis ole minkäänlaisia pentusuunnitelmia eikä ihan pian uuttakaan BC-verta tulossa, kun laumaamme liittyi kesällä ihana pieni shetlanninlammaskoira Purna. :)


lauantai 11. elokuuta 2018

Passon MH-luonnekuvaus

Chhainan pennuista Passo (Minoon sitte aiva maharotoon) suoritti tänään MH-luonnekuvauksen hyväksytysti Loimaalla. Hienosti Passo selvisi pelotteluista ja meni oikein reippaasti itse katsomaan jutut heti, kun tilanne oli ohi. Iso kiitos vielä Milka, kun kävitte yökylässä ja veit poitsun pääkopan testaukseen! Oli kiva olla yleisönä. :) Tässä vielä video ja pisteet. Tarkemmat selitykset eli koiran reaktioiden sanalliset kuvaukset näyvät kussakin kohdassa videolla. Ihan tuli rodunomaiset tulokset, kun alla testituloksia jalostuksen tavoiteohjelman suosituksiin mallasin. :)




1a KONTAKTI Tervehtiminen 4
1b KONTAKTI Yhteistyö 3
1c KONTAKTI Käsittely 3
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 3-5*.

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 3
2b LEIKKI 1 Tarttuminen 3
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 4
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 2-5*.

3a TAKAA-AJO 1. kerta 1
3b TARTTUMINEN 1. kerta 1
3a TAKAA-AJO 2. kerta 1
3b TARTTUMINEN 2. kerta 1

4 AKTIVITEETTITASO 3
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 3-4*.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 3
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 4
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 2
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 3

6a YLLÄTYS Pelko 2
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 5
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 2
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana jäljellejäävälle pelolle 1-2*.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 5
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 3
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana jäljellejäävälle pelolle 1-2*.

8a AAVEET Puolustus/aggressio 3
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3
8c AAVEET Pelko 4
8d AAVEET Uteliaisuus 3
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 3
9b LEIKKI 2 Tarttuminen 3
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 2-5*.

10 AMPUMINEN 3
Rotuyhdistyksen JTO:n mukaan toivottu arvosana 1-3*.



tiistai 8. toukokuuta 2018

Keväinen päivätapaaminen

  


Kiireiselle keväälle en saanut järjestettyä yhtäkään pidempää miittiä, joten nyt ollaan sitten pari kertaa tavattu spontaanimpien kimppatreenien merkeissä. Nyt menneelle sunnuntaille ihan suunnittelimme kunnon tapaamisen tietäen kuitenkin, etteivät kaikki pääse paikalle, kun kyseessä oli vain päivämiitti ilman yökyläilyjä. Niinpä meitä oli treenaamassa pentueen pojat Helsingistä sekä Turun osasto eli Vilu omistajineen. Myös minä treenasin Chhaina-maman ja vähän Hoinankin kanssa. Varasimme kaksi tuntia agilitytreeneille ja tunnin tokoille sekä vielä viimeisen tunnin pienelle mentaaliluennolle hallin kerhotilassa. Pidempäänkin olisi voinut tiloja varata, kun jutellessa ja hengaillessa aika menee kuin iltamissa. Voisikin alkaa jo lanseerata sanonnasta uuden version, että aika kului kuin pentumiitissä! ♥ Eihän näihin merkintöihin voi kuin aina huokailla, miten ihania tyyppejä olen saanut elämääni – ystäviä ja niin mukavia koiria. Ottaisin vaikka joka kerralle itsellenikin treeniseuraksi näin ihanan rennon, hyväntuulisen ja hyvän yhteishengen omaavan treeniporukan. Onneksi suurimpana osana kerroista saammekin Ellan ja Vilun kanssa treenailla!




Pennut ovat kukin omanlaisiaan mutta kuitenkin tietyillä yhdistävillä tekijöillä. Vaikka vireessä ja vauhdissa kukin omistaja on vahvistanut toivomaansa ja niissä pennut eroavat, niin näistä pennuista paistaa sellainen hyväuskoinen elämänilo, eivätkä ne ota painetta ohjaajasta, toistoista, kiellosta karata etupalkalle tai siitä, jos suoritus keskeytyy ohjaus- tai ratavirheeseen. Kaikissa näen jotakin chhainamaista, joissakin enemmän tai vähemmän, mutta kaikissa sen verran, että tykkään niiden "treeniluonteesta" ihan hirveästi. Kun jotain opitaan, sitä ei juuri lähdetä kyseenalaistamaan. Kuten Chhaina, pennut ovat treenikavereina kilttejä ja tekevät juuri niin kuin sanotaan, ohjataan tai on opetettu. Jotakin asiaa saatetaan kokeilla jopa ensimmäistä kertaa, mutta jos ohjaaja on selkeä ja asia liippaa edes jotenkin jotakin aiemmin opittua, koira saattaa heti kerrasta tehdä sen kuin vanha konkari. Vielä uusintatoistoillakin se tekee sen yhtä varmasti nyt ja ensi viikolla.

En tietenkään tarkoita, ettäkö treenit olisivat pelkkiä onnistumisia, mutta iloinen, kiltti ja kuuliainen perusluonne tekee hommat helpoksi siinä vaiheessa, kun koira on kerran tajunnut, mitä siltä halutaan. Agilityssä tämä näkyy jo todella varhain siinä, että esteet lukitaan jos ne ohjataan kunnolla, irrotaan aina mutta vain kun siihen on lupa, eikä rimoja roiskita. Siksi sellainen yhteistyö, joka mielletään yleensä vasta varttuneemman koiran kanssa tekemiseksi, näyttäisi löytyvän ikään kuin luonnostaan jo varhain, melkein kun vain esteet opettaa.

Agilityjen jälkeen Narvi ja Passo sekä minä molempien koirieni kanssa teimme vielä tokoa. Passo kokeili ensimmäistä kertaa ohjatun noudon suuntia ja sai heti jutun juonesta kiinni. Lisäksi se sai tehdä taas pari ruutuun juoksua. Narvi  puolestaan teki  lyhyesti merkkiä ja eteenlähetystä. Tokohetki oli molemmilla kuitenkin lyhyt, lähinnä enää siinä vaiheessa osa jäähdyttelyä. Chhaina taas teki metalli- ja tavallista noutoa sekä ensimmäistä kertaa elämässään myös ohjattua noutoa kapuloilla aiempien vain namikipoilla suuntien treenaamisen sijaan. Hoina sai lopuksi tehdä yhden ruutuun juoksun ja sinne seisomaan jäämisen sekä merkin kiertoa erikseen ja ohjattuun noutoon yhdistettynä. Alla vielä Narvin, Passon ja Vilun treenivideot sunnuntailta, pätkä eräistä Narvin viikkotreeneistä sekä viimeviikkoinen klippi Hipan omatoimitreeneistä Pohjois-Savosta.













keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Chhainan virallinen silmälausunto uusittu

Chhaina-mama kävi tänään uusimassa virallisen
silmälausuntonsa edellisen mentyä umpeen,
ja näkimet ovat edelleen aivan priimat! Eläinlääkäri 
oikein huokasi, miten on kauniit silmänpohjat ja
näköhermon pää(?), kuulemma kuin oppikirjasta.
Kelvannee niillä siis maailmaa katsella. :)

torstai 12. huhtikuuta 2018

A-pentujen möllikisatuloksia

Chhainan ja Isakin pennuista Vilu (Aiva päässilimäänen) ja Passo (Aiva maharotoon) ovat jo ehtineet aloittaa epävirallisen kilpailu-uransa möllikisojen starttiluokissa. Hienoja nollia on heti tullut molemmille ja sen myötä sijoituksiakin. Vilu on päässyt peräti voiton makuun hurjalla yli 6 m/s etenemällään matalilla rimoilla. Hienoja agilitykoiran alkuja ovat kyllä kaikki lapsukaiset, ilolla saa niiden kehitystä seurailla! :) Videot alla tuoreimmasta vanhimpaan.






perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kimppatreenejä lapsukaisten kanssa

Meri ja Narvi tulivat viikko sitten tiistaina päiväreissulle tänne Turkuun, ja tottahan sitä oli sitten yhdessä äiti Chhainan ja siskokoira Vilun ja Ellan kanssa mentävä treenailemaankin. Ensimmäinen kierros tehtiin agilityä ja toinen tokoa. Narvikin on tosiaan viime aikoina aloitellut ihan säännöllistä alkeisagilityä, joten nyt ovat sitten kaikki pennut enemmän tai vähemmän agilitykoiria. Minua henkilökohtaisesti taisi taas vähän tokokärpänen puraista! Loppupäivä vietettiin sitten meillä melkein taukoamatta telmiviä äitiä ja poikaa katsellen ja koirajuttuja höpötellen.

Eilen puolestaan kimppatreenailimme molempien poikien eli Passon ja Narvin omistajien kanssa agilityä ja tokoa Tuusulassa! Oli kyllä niin kivat treenit, että moisia voisi olla useamminkin! Alla lyhyitä videokoosteita nyt jo kisaikäisten nappuloidemme treeneistä noilta päiviltä. :)