torstai 30. marraskuuta 2017

4. pentutapaaminen, paimentamassa



Vielä ehdittiin pitää yksi pentutapaaminen tämän vuoden puolella, kun Isak-isän omistaja kutsui koko Minoon sitte -jengin Porvooseen paimentamaan! Samalla ensimmäistä kertaa ikinä olimme ihan koko koiraperheen voimin koolla, joten kuviahan oli pakko saada. Harmillisesti Hipasta ei saatu yhtään paimennuskuvaa eikä Vilusta puolestaan videota, mutta muuten kaikki ovat hyvin edustettuina molemmissa kuvamuodoissa.


 


Ihan ensimmäiseksi saimme kaikki kokeilla koiran ohjailua kokeneella konkarilla, isikoira Isakilla. Samalla odotimme tietysti innoissamme, millaisia paimentimia pennuista kuoriutuisi vai kuoriutuisiko ollenkaan. Pennuista Vilu on ainoa, joka paimennusta on alkanut jo ihan harrastaa, mutta molemmat tytötkin olivat kerran aiemmin olleet lampailla ja syttyneet hommaan. Pojat taas olivat ihan ensimmäistä kertaa sytyttelemässä.

Kauan meidän ei tarvinnut pentujen paimenviettiä arvuutella, sillä koira toisensa jälkeen äkkäsi lampaat hetkessä – ainoastaan intensiteetti vaihteli. Joillakin menoa ja melskettä kaarrattaa lampaiden ympärillä oli aivan riittämiin ja sitäkin enemmän. Osaa vielä selvästi hieman jännitti ja ne rauhoittelivat itseään välillä haistelemalla tai lampaan papanoita popsimalla. Kaikki lähtivät hienosti kaartamaan lampaiden taakse, ja omistajien tehtäväksi tulikin lähinnä opetella ohjailemaan koiraa sauvan avulla. Taisipa jopa useampaakin omistajaa puraista pieni paimenkärpänen!




Lampailla käydessä tuli myös hauskasti esiin jokaisen koiran persoona. Oli koira sitten arjessa tai muissa harrastuksissa kiihkeä ja vauhdikas, hieman tosikko tai ilosta pomppiva, se oli sitä myös lammasaitauksessa. Ensimmäistä kertaa näin pennuilla myös Chhainalta tuttua kovuutta ja päättäväisyyttä. Kaikista kilteimmät ja rauhallisimmatkin pennut, jopa ensikertalaiset, jatkoivat sinnikkäästi työskentelyä, vaikka yksi lampaista oli ottanut tehtäväkseen toimia koko lammaskatraan äänitorvena maata tömistäen ja koiraa kohti puskien. Moista sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä en minäkään osannut odottaa ensikertalaisilta, mutta ai että sitä oli hienoa katsella!


 


Minäkin pääsin lopussa vielä nopeasti sytyttelemään Chhainaa, joka on käynyt juurikin sytyteltävänä kaksi kertaa aiemmin. Chhaina oli edelleen kovin samanlainen kuin tähänkin asti: pääasiassa se piti erikseen kutsua lampaille, mutta sitten se välillä väläytteli kyllä ihan oikeaa käytöstä ja ilmettä. Kun me ihmiset olimme Chhainan kanssa lampailla ja koitimme sitä rohkaista, Chhaina haukkui ja selvästi ajatteli, että nyt ollaan harrastamassa jotakin ja keskittyi meihin ihmisiin. Kun sitten minä olin lampaista kauempana tai lampaat pääsivät hajaantumaan minusta kauemmas, Chhaina kävi lampaat kyllä keräämässä ja päästi helpommin irti "harrastusmoodista".

Eniten tältä kerralta jäi kuitenkin kiinnostamaan jatkoa ajatellen vasta treenien lopetushetki. Kun lähdin jo aitauksen portille aikeenani kutsua myös Chhaina pois sieltä, Chhainan ilme muuttui täysin ja siinä vaiheessa se lähti hakeutumaan kohti lampaita. Ensi kerralla täytyy siis ehdottomasti yrittää itse jäädä vähän pienempään rooliin, koska videollakin näkyy, miten heti kehuistani Chhaina helposti palaa harrastusmoodiin ja tulee iloisena pomppien luokseni vastaanottamaan kehuja (ja luultavasti omien luulojensa mukaan palkkaa). Nyt aina heti väläyteltyään sisäistä paimenkoiraansa Chhaina selvästi vielä vähän itsekin hölmistyy siitä, mitä juuri tuli tehtyä, ja vaihtaa nopeasti "pois lampailta". Yhteenvetona jäi siis aiempiakin kertoja vahvemmin se vaikutelma, että kyllä ne vaistot sieltä tulevat, mutta niitä pitää vain vähän kaivella esiin. Tässä asiassa siis pennut olivat jo mennen tullen äitiänsä pidemmällä! :)

Lammastelun jälkeen kaikkien piti tietysti poseerata kameralle, ja miljööksi saimmekin aivan upean museorautatien. Harmillisesti kaikki koirat olivat tietysti tässä vaiheessa jo yltä päältä ravassa ja mudassa, eikä valoakaan enää ollut kovin kaksisesti. Onneksi luonnostaan lahjakkaat mallit tekivät omasta puolestaan kuvauksen mahdollisimman helposti, eikä kukin koira pönöttänyt kameran edessä kuin parikymmentä sekuntia. Alle laitan vielä kaikkien viiden pennun yksilökuvat.


Vilu, Minoon sitte aiva päässilimäänen, 1v 2kk




Hippa, Minoon sitte aiva nirvanas, 1v 2kk




Kika, Minoon sitte aiva omalaatuunen, 1v 2kk




Narvi, Minoon sitte aiva täyrellinen, 1v 2kk




Passo, Minoon sitte aiva maharotoon, 1v 2kk



Ps. Jos joku ei ole huomannut, niin neljästä pennusta on jokin aikaa sitten laitettu kaikki viralliset terveystuloksetkin nettisivuille. Vaikka joukkoon mahtuivat harmillisesti kahdet C-lonkat, ne ovat siistit eivätkä useampaakin tahoa konsultoituamme rajoita harrastuksia. Kuvannut lääkäri sanoi toisista C-lonkista (toiset C:t kuvattiin muualla), että B:tä niistä olisi veikannut. Passo sai selästään lisäksi LTV1:n ja Vilulla edelleen silmissä jo pentuaikana näkyneet sikiöaikaiset suonenrippeet. Näistäkään ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Kaikki muut terveystulokset olivat OK, ja kaikki tulokset ovat kokonaan nähtävissä kasvattisivulla. Kikalla on toki vielä kokonaan kuvauksissa käymättä.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti