lauantai 1. huhtikuuta 2017

2. pentutapaaminen




Jo tosiaan maaliskuun puolivälissä tapasimme uudelleen melkein koko porukalla, kun Hippa ei päässyt ensimmäiseen pentutapaamiseen. Sini siirsi sitten junaliput myöhemmäksi, ja samalla koitettiin sitten saada mahdollisimman moni muukin mukaan. Olikin iloinen yllätys, kun kaikki paitsi vastikään pohjoisemmaksi muuttanut Kika pääsivät tälläkin kertaa mukaan. Videota on tässä merkinnässä kaikista, mutta kuvituksesta vastaavat vain Hippa ja Vilu, kun varsinainen tapaaminen oli taas jo hämärän aikaan. Hippa muistutti kyllä ulkoisesti paljon äitiään – monet eleet, ilmeet, turkki ja etenkin kainalokaveruus olivat ihan Chhainaa!





Varasimme hallivuoron pentutreeneihin, ja osallistujat olivat yksimielisesti äänestäneet agilityn aiheeksi. Se sopi itsellenikin tutuimpana lajina paremmin kuin hyvin, ja vedin sitten kullekin hieman erilaisia pentuhömppäilyjä. Joku kokeili ensimmäisiä kertoja putkea, parin kanssa tehtiin käännöksiä ilman esteitä ja useampikin pamautteli keinua. Kaikista eniten pentuja tietysti vain leikitettiin hallissa, kuten viimeksikin. Etenkin rauhallisemmat pojat olivat kehittyneet leikkimisessä hurjasti ja olivat muutenkin reipastuneet. Narvillakin häntä heilutti koiraa, kun se haki kaikilta haleja ja rapsuja! Ihana poika!




Treenien jälkeen kävimme maailman savisimmalla pellolla päästämässä pennut spurttailemaan, ja jestas, että ne jaksoivatkin sahata edestakaisin vielä hallivuoron jälkeenkin! Vilu ja Hippa ovat jo aikaa sitten näyttäneet perineen äidiltään vain tiettyjen koirakavereiden paimentamisen vapaana ollessaan. Sen sijaan poikien omistajille yllätys taisi olla melkoinen, kun peltojuoksentelun aikana Narvi ja Passokin löysivät itsestään hurjan paimenkoiran. Samalla tuli siinä porukalla juteltua silmänkäytöstä yleisemminkin, ja ilokseni sain vielä varmistuksen siitä, että kukaan pennuista ei ole yrittänytkään käyttää silmää tai kyttäillä mitään muuta arjessa. Mahtavaa!

Pellolta jatkoimme kaikki meille. Koirat pääsivät kokovartalopesujen kautta riehumaan keskenään vielä sisällekin, ja me ihmiset söimme sillä aikaa padallisen lämmintä nakkikeittoa kylmää ja nälkää helpottamaan, ja juttelimme myöhään iltaan asti. Valitettavasti vain Hippa ja Sini jäivät tällä kertaa yöksi, mutta ehkä me saamme vielä joskus ihan yön yli -tapaamisenkin aikaiseksi! Seuraavana aamuna, vielä ennen iisalmelaisten lähtöä, kävimme Vilun ja Hipan kanssa jäisellä pellolla vain kuvailemassa, kun alustasta ei oikein juoksenteluun ollut.






Kuten taisin mainita jo puolivuotismerkinnässä, tytöt ovat edelleen poikia sähäkämpiä ja nopeampiliikkeisiä. Puhuimme kuitenkin siitä, miten hurjasti erot pentujen välillä ovat tasoittuneet pentulaatikosta tähän päivään. Vilu oli kaikista pennuista varovaisin ja kolmiviikkoisena ainoa, joka vähän jopa väisti ihmistä. Nyt Vilu on ylivoimaisesti ihmisrakkain ja myös vilkkain ja nopein, ja varomaton halittelija saakin sen innokkaasti pyörivästä päästä hyvin nopeasti verenhajun nenään – nimimerkillä kokemusta on! :D Sen sijaan pentulaatikon jokapaikanhöylä Passo (ja Kikakin pari kuukautta sitten) on rauhoittunut todella, ja Passo leikkiikin itse asiassa tällä hetkellä kaikista pennuista lepsuiten.




Tällä hetkellä koko sakki on siis aika tasaisen oloista – melko rauhallista ja helppoa mutta silti innokasta ja iloista porukkaa! Luultavasti harrastusten aloittaminen tulee olemaan omistajille armollista, kun kukaan pennuista ei sählää ylimääräistä. Vilu tosin ottaa äitinsä tapaan hyvin nopeasti raivohaukkua mukaan kaikkeen kivaan, joten sen kanssa olen neuvonut olemaan alusta asti tarkkana, ettei pentu vain saa palkkaa ääntelystä. Hippa taas valitettavasti haukkuu tällä hetkellä jonkin verran ihmisille ja/tai koirille kun on pari kertaa säikähtänyt kotikonnuillaan vapaana luokse juosseita koiria. Toivottavasti haukkuvaihe menisi kuitenkin kokonaan ohi, koska se on ollut jo vähenemään päin.







Seuraava virallinen tapaaminen järjestettäneen vasta reilusti kesän puolella, koska minulla on meneillään kiireinen kandikevät. Ellan ja Vilun kanssa on kuitenkin sovittu kimppakyytejä tokotreeneihin Raisioon, joten pikkuhipsua tulee jatkossa toivottavasti nähtyä taas tiheämmin ja ihan treenitilanteissa. Lisäksi, uskokaa tai älkää, joukkomme ensimmäinen epävirallinen esiintyminen tapahtuu näyttelykehissä, kun Narvi lähtee sosiaalistumaan pentunäyttelyyn! Ihan tulee itsellekin ikävä niitä ihania hassureissuja pentukehiin... Passo ja Narvi ovat myös aloitelleet tokouraansa ja tytöt agilityn alkeita. Nyt vaan jännitetään parasta toivoen ja pahinta peläten seuraavat kriittiset OCD-kuukaudet. Toivotaan, että jokainen pentu saisi jatkaa maailmaan tutustumista ilman terveys- tai muitakaan huolia! Lopuksi laitan vielä tällä kertaa pentutapaamisesta pois jääneen Kikankin agilityvideon, niin on kaikista tasapuolisesti liikkuvaa kuvaa. :)


Henkilön Wannabe shepherds 🐶 (@wannabeshepherds) jakama julkaisu


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti